Punainen mylly johdattaa lukijansa 1800-luvun lopun Pariisin absintinhöyryiseen revyymaailmaan, jossa cancan pauhaa ja boheemit – ja joskus kuuluisatkin – taiteilijat huokailevat köyhyyttään kahviloissa.
Kirja kertoo taiteilija Henri de Tolouse-Lautrec’n tarinan: epämuodostunut taiteilija etsii epätoivoisesti rakkautta, mutta kuka rakastaisi rampaa? Tarinaa ahdistuksesta kehystää riehakas aikakausi.
Tarina on sekä kerronnaltaan sykähdyttävän kaunis että raastavan surullinen. Kertoja ei puolustele, ei moralisoi, vaan toteaa, että jotkut vain saavat elämältä täyslaidallisen epäonnea.