Punainen merkki on erikoinen, voisi jopa sanoa poikkeuksellinen, tanskalainen dekkari. Olen lukenut kohtalaisen paljon tämän lajityypin edustajia, mutta ihan tällaista ei ole tullut vastaan.
Kirjan päähenkilö Maria Krause on oikeuslääkäri, joka ei turhia tunteile tai fiilistele. Hän elää yksinäistä elämää, johon pääsee hetkittäin sisään vain ainoa ystävä, nigerialaissyntyinen oikeuskemisti Nkem, ja Nkem hänestä tarvittaessa pitääkin huolta, sillä Marialla on synkkiä salaisuuksia, jotka pitävät häntä vallassaan. Nkem on kuitenkin Marialle niin tärkeä, että hän muuttaa tämän perässä työpaikkaa Kööpenhaminasta Odenseen. Uudessa paikassa vastaan tuleekin sitten raaka sarjamurhaaja, joka jättää uhriensa ihoon jotain outoa punaista ainetta, jonka alkuperän Maria pystyykin lopulta selvittämään. Mutta siitä on vielä pitkä matka murhaajan löytämiseen.
Punaisessa merkissä tapahtumat on kuvattu ainutlaatuisella tavalla. Olisi vähättelyä sanoa, että kirja on tummasävyinen – ei, se on synkistä synkin, mikä saattaa kyllä karkottaa joitain lukijoita, mutta mielestäni tällä kerronnan tyylillä on huomattavat kirjalliset ansionsa. Ei turhaa selittelyä eikä rautalangasta vääntämistä, ei tunteiden loputonta aukikirjoittamista, ja kuitenkin tapahtumat ja tunteet välittyvät lukijalle selkeinä ja kauhistuttavina. Marian persoona on mielenkiintoinen, olkoonkin että hänenlaisensa kanssa voisi olla aika vaikea tulla toimeen, mutta kovin sympaattisia eivät ole myöskään hänen työtoverinsa. Ainoastaan Nkem on poikkeus; Nkemista voisi sanoa, että hän toteuttaa katolista uskoaan aidolla ja puhtaalla tavalla, hän tuo valoa ja toivoa pimeyteen ja toivottomuuteen.
Erinomainen lukukokemus niille, jotka etsivät dekkareitten virrasta jotain erilaista. Ei kuitenkaan kovin herkkäsieluisille tai -vatsaisille.