Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lumikki Andersson on lukiolaistyttö, joka löytää koulun pimiöstä kuivumasta rahaa, 500 euron seteleitä. Rahoista on pesty verta. Lumikki jättää rahat sikseen, koska ei halua sekaantua asiaan, mutta ei voi unohtaa niitä, ja hetkeä myöhemmin ne ovat kadonneet pimiöstä.
Lumikki näkee, kuka ne vei ja lähtee seuraamaan poikaa, joka johdattaa Lumikin kahvilaan ystäviensä luokse, joiden kanssa rahat löytyivät. Mistä veriset rahat – 30 000 euroa – Elisan pihalle ilmestyivät? Kenelle ne kuuluvat? Sattuneista syistä ystävykset eivät halua viedä asiaa poliisille, sillä silloin joutuisi selittelemään käsistä lähteneitä bileitä ja Elisan isäkin on poliisi ja tilanne on vähintäänkin hankala.
Lumikki jää kiinni vakoilemisesta ja joutuu sekaantumaan veristen rahojen arvoitukseen, vaikka ei haluaisi. Pian hän onkin jo aivan liian syvällä epämiellyttävissä tapahtumissa, kun rahojen perään aletaan kysellä ja Elisan kodin lähistöllä alkaa pyöriä miehiä pahat mielessään.
Punainen kuin veri yllätti. Odotin nimen ja ennakkojuttujen perusteella enemmän nyt niin suosittua satujen kierrätystä, mutta ei Punainen kuin veri mikään uusi Lumikki-tulkinta ole. Sen sijaan se on vauhdikas ja linjakas trilleri, joka tarjoaa jännittäviä käänteitä tiivissä paketissa.
Kyseessä on selvästi nuortenkirja ja tapahtumat ovat jännittävyydestään huolimatta sen verran kesyjä, että kirja sopii yläkouluikäisillekin, aikuiselle lukijalle Punainen kuin veri on vauhdikas kerralla luettava välipala.
Ei lainkaan hullumpi kirja, itse asiassa, ja tamperelaiselle lukijalle tapahtumien sijoittuminen Tampereelle on tietysti silkkaa bonusta. Lumikki-trilogian ensimmäinen osa on itsessään ehjä tarina eikä jää kesken, vaikka jättääkin vähän irrallisia langanpäitä, joista seuraava osa Valkea kuin lumi voi jatkaa.
Pisteet vielä näyttävästä kirjasta: sivujen reunat ovat kauniin verenpunaiset, kuten asiaan kuuluu. Kirjan kansista vastaa Laura Lyytinen, hienoa työtä.
