Yksi asia joka ei katoa koskaan suomalaisesta käännöskirjallisuudesta on sota-aiheinen tietokirjallisuus. Erityisesti Suomen sodista ja maailmansodista löytyy loputtomasti tutkittavaa.
David Porterin Puna-armeijan panssarivaunut esittelee piirroskuvin neuvostoliittolaiskaluston. Visuaalinen läpileikkaus aseteknologian kehityksestä on kiinnostava, sillä se samalla esittää sen, miten panssarivaunut sodan aikana kehittyivät. Sodan alussa neuvostoliittolaiset panssarivaunut olivat jäljessä saksalaisia vastineitaan.
Panssarivaunusota muuttui valtavasti koko sodan ajan. Panssarivaunut kasvoivat koossa ja tulivoimassa. Samalla panssarivaunuille syntyi erikoistuneita rooleja. Kirja läpikäy sotaoperaatioita, mutta näistä ei synny kauhean tarkkaa kuvaa. Suurin syy tähän on, että kirja läpikäy asioita lähes ainoastaan neuvostoliittolaisten näkökulmasta. Tapahtumista olisi saanut enemmän irti, mikäli tapahtumien näkökulma olisi kattanut saksalaiset sotilasoperaatiot paremmin.
Kirjan paras anti on eri panssarivaunumallien esittely. Näiden kuvitus on tyylikästä ja kirja esittelee mallien erot hyvin.
Omat sivunsa saavat myös liittoutuneiden asetoimitukset. Neuvostoliitto nimittäin sai valtavasti panssariajoneuvoja muiden muassa briteiltä ja amerikkalaisilta. Nämä ovat kiehtova yksityiskohta, sillä länsimaisten panssarivaunujen läsnäolo tuntuu puuttuvan monista muista tietokirjoista. Myöskin kuvamateriaali hyvin harvoin esittelee länsimaisia panssarivaunuja itärintamalta. Näiden tuontiajoneuvojen osuus oli kirjan mukaan kuitenkin noin 15 prosenttia Neuvostoliiton kokonaisvahvuudesta.
Kokonaisuutena David Porterin Puna-armeijan panssarivaunut esittelee ytimekkäästi aihepiirinsä. Se ei ole lähimainkaan täydellinen, mutta panssarivaunuista kiinnostunut varmasti viihtyy sen parissa.