Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ponin mummi on sairastunut vaikeasti, ja Ponin silmien eteen on laskeutunut sumu. Kaikki menee sumussa, eivätkä vanhemmatkaan tajua hänen ahdistustaan, kun mummin asioiden hoitamiseen ja suremiseen menee suurin osa heidän huomiostaan. Ja missä on Ponin ystävä, ullakolla asustava reipas Puluboi? Myös Puluboin elämä menee sekaisin, kun hänen rakas Pulufon T2000 -puhelimensa päästää viimeiset piippauksensa. Kaikkialta kuuluu vain kalmivaa nalskutusta ja lapinaa – eihän vain Puluboita vaani pelottava tso-tso-tsompi! Tsompiajatukset säikäyttävät Puluboin niin pahoin, että hän pakenee omasta kiljastaan.
Veera Salmen Puluboin ja Ponin tsompikirja on hirveän älykäs lastenkirja. Siinä käsitellään vaikeita, surullisia ja vähän pelottaviakin teemoja kuten kuolemaa, ahdistusta ja epävarmuutta, mutta niin, että lapselle jää hyvä mieli lukuhetken jälkeen. Käsittelytapa on sarjan muistakin kirjoista tuttu: Poni-tytön osuudet ovat seesteisempiä, aiheiltaan vakavampia, kun taas täydellisellä keskittymiskyvyttömyydellä varustetun ällävikaisen pulun kerronta on totaalista sekoilua, koohotusta ja törmäilyä. Emmi Jormalaisen sopivan höpsö kuvitus istuu hyvin aihepiiriin. Tempo on melkoinen, yhteen tilanteeseen ei jäädä sivutolkulla vatvomaan.
Puluboin ja Ponin tsompikirja sopii pienille alakoululaisille, ja on aivan varmasti parhaimmillaan ääneen luettuna, vallankin jos lukija viitsii (ja oman naurunsa keskeltä pystyy) hieman eläytyä varsinkin Puluboin osuuksiin. Sarjan aiempien osien tuntemuksesta ei ole varsinaisesti haittaa, jos kohta aivan kronologisessa järjestyksessäkään näitä kirjoja tuskin tarvitsee koluta. Joka tapauksessa meidän testiryhmämme suosittelee vahvasti Puluboin ja Ponin tsompikirjaa!
