Puhu silmilleni on jo kuudes Marja-Liisa Heinon rikosromaani ja tämä taitaa olla niistä kaikista erilaisin…
Henkilöt ovat ihan parasta! Tykkäsin siitä, miten heidät on kuvattu ja miten hyviä persoonia he ovat. Oli jotenkin ilahduttavaa, että jokaisessa on se jokin vähemmistöprosentti.
Harri on kuulovammainen, mutta kykenee puhumaan ja osaa lukea huulilta. Siksi on parempi, että hän sanoo ”Puhu silmilleni”. Hän on myös entinen uusnatsi, muuttanut Helsingistä Tampereelle. Se aiheuttaa hänelle edelleen vaikeuksia. Hän asuu vanhemman miespariskunnan luona auttaen heitä arkisissa askareissa. Lisäksi hän työskentelee osapäiväisesti antikvariaatissa.
Riikka on vloggaaja ja romani. Riikan kummisetä on myös romani ja poliisi! Tässä kohtaa olin jo innoissani, että mahtavaa! Riikka ja Harri alkavat harjoittaa tutkimuksia, sillä Harri on ollut tukihenkilö nuorelle Eetu-pojalle, joka katoaa.
Kaiken kaikkiaan alkaa kehittyä melkoinen soppa ja ennen kuin se selvenee, tapahtuu vaikka mitä. Juoni on paikoitellen minusta sekava, mutta silti jäin kaipaamaan näitä ihmisiä.
Pidin siitä, miten tuotiin esiin asioita, joihin ihmisillä on ennakkoluuloja. Toinen juttu oli se, että Harri halusi muuttua. Jos hän olikin joskus erehtynyt, niin aina voi aloittaa uuden elämän, joka loppujen lopuksi on enemmän omanlaisensa.
Kirja on siis äärimmäisen rikas ja täyteläinen ja siinä on monia eri vivahteita. Tämän tyylisiä teoksia, jossa on näin erilaisia henkilöitä ja jossa tuodaan niin hyvin asioita esiin, haluaa lukea lisää.