Olet baarimikkona hollywoodilaisessa kapakassa. Tarjoilet kanta-asiakkaillesi ilmaisia juomia ja olet itse koko ajan enemmän tai vähemmän viski- ja pillerihöyryissä. Olet koukussa aspiriiniin ja syöt kourakaupalla sitä vaimoltasi salaa. Ajat lumotulla Fordilla, jota ei koskaan poliisit pysäytä, vaikka olisit kuinka pahassa pöhnässä. Olet päähenkilönä Patrick deWittin esikoisromaanissa Puhdistautuminen.
Ennen kirjailijanuraansa monenlaisissa hanttihommissa itseään elättänyt deWitt kirjoittaa väkevästi kolmikymppisen miehen sortumisesta yhä syvempään päihdekierteeseen. Oman terveytensä lisäksi baarimikko tuhoaa systemaattisesti ihmissuhteitaan. Kaikki turtuu, välinpitämättömyys valtaa mielen. Millään ei ole enää tarkoitusta. Alkaa olla käsillä viimeiset hetket keksiä jokin tie ylöspäin, sillä kukaan ei voi kestää hengissä pitkään noin syvällä rappiokierteessä.
Patrick deWitt kumartaa Puhdistautumisessa selvästi ainakin Charles Bukowskin rentturomaanien suuntaan. Mutta ei Puhdistautuminen pelkkää viinaa, lääkkeitä ja irtosuhteita ole: sitten, kun valo kaukana tunnelin päässä pilkahtaa, on aika tarttua mahdollisuuteen, taistella tiensä Hollywoodin surkeimmasta räkälästä surkeiden kanssaihmisten seurasta jonnekin muualle, aivan minne tahansa muualle.
Puhdistautumista voisi kuvailla kyyniseksi ja ahdistavatunnelmaiseksi romaaniksi. Sen hakkaava sinä-muotoinen kerronta tekee lukukokemuksesta vieläkin voimakkaamman. Siellä täällä pilkahteleva huumori keventää kokonaisvaikutelmaa jonkin verran, mutta ei Puhdistautuminen missään tapauksessa kovin kepeää luettavaa ole. Se on kuitenkin hieno debyytti nuorelta kirjailijalta, jonka teoksista toivottavasti saamme nauttia tulevaisuudessakin.