Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mittavan ja monilajisen kirjallisen tuotannon luonut Joni Skiftesvik taitaa sittenkin olla parhaimmillaan lyhytproosan parissa. Hänet huomattiin jo varhain, sillä esikoisnovellikokoelma Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja toi Skiftesvikille J. H. Erkon palkinnon vuoden 1983 parhaana esikoisteoksena. Täysin ansiosta, sillä jo tässä kokoelmassa Skiftesvik osoittaa poikkeukselliset tarinankertojan lahjansa.
Arkisten tilanteiden ja tavallisen elämän merkityksellisten murroshetkien kuvaajana Skiftesvik on aivan omaa luokkaansa. Hän etsii ja löytää erityistä sieltä, mistä muut eivät ymmärtäneet edes katsoa. Oli kyseessä sitten kolmi- tai kolmikymmensivuinen novelli, kasaa hän jokaisen kertomuksensa draaman kaaren taitavasti. Huumorikin kukkii siellä täällä. Kuoleman edessä jopa kusen makuinen lääke kelpaa vanhalle isännälle. Kolmikymppinen Öövini ottaa ilon irti nakkikioskilla, vaikka päätyykin samalla saamaan pahasti kuonoonsa.
Useissa novelleissa kerronta kulkee lapsen näkökulmasta. Näin on esimerkiksi avausnovellissa Arvaaja, jossa kylähulluksi leimattu isä tekee Oulun suunnalla linnoitustöitä, vaikka rintama on itärajan takana. Kokoelman päättävässä niminovellissa sekä Peilinki-tarinassa Skiftesvik laittaa lapsen kokemaan läheisen kuoleman. Skiftesvikin empaattinen kerronta valloittaa ja liikuttaa kaikkein raastavimmillakin hetkillä.
Ennen kaikkea Joni Skiftesvik on kuitenkin tarinankertoja. Paitsi juonen rakentajana, myös kielenkäyttäjänä Skiftesvik on persoonallinen. Hän herkuttelee muhevilla murreilmaisuilla ja tarkoilla sanavalinnoilla, jotka tuoksahtavat kevyesti merisuolaiselta Perämeren Pohjanmaalta. Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja on väkevä avaus uralla, josta olen kirja kirjalta yhä vaikuttuneempi. Tälle iso suositus!
