Minna Havukainen vietti useita vuosia valmiustilassa, kytäten kutsua synnytyssairaalaan. Tuloksena oli kaksi näyttelykokonaisuutta, Gravitest+ ja Puerperium, ja jälkimmäinen on nyt julkaistu kirjan muodossa. Intensiivinen prosessi on tuottanut intensiivisen kirjan.
Puerperium on latinaa ja tarkoittaa lapsivuodeaikaa. Kirjaan on kuvattu pääasiassa vastasynnyttäneitä äitejä. Kuvat eivät ole täysin dokumentaarisia, vaan jonkin verran aseteltuja muotokuvia. Äidit on kuvattu luonnollisessa valossa yksinkertaista taustaa vasten, lapsen kanssa tai yksin, koristelemattomina. Vaatepuoli koostuu siis sairaalatakeista, verkkohousuista ja vaipoista.
Kuvista on herännyt keskustelua. Yksi keskustelun juonne on se, miten rumia ja jopa vastenmielisiä kuvat ovat. Tämä on kummallinen näkemys, sillä kuvaustilanteethan ovat mitä kauneimpia. Totta toinen puoli, toisaalta, sillä tällä tavoin ihmistä — ja etenkään naista — ei ole totuttu julkisuudessa näkemään. Olen kuitenkin vankasti sitä mieltä, että nämä ovat kauniita, koskettavia kuvia ja ne tuovat ainakin minulle mieluisia muistoja omien lasten syntymistä.
Kirja on kansia myöten miellyttävä taideteos. Kuvien lisäksi kirjassa on lyhyitä katkelmia kuvattujen äitien kirjoituksista ja kaksi esseetä, joissa Johanna Frigård ja Teemu Mäki analysoivat Havukaisen kuvia. Nämä esseet antavat mukavasti pohjaa omille pohdinnoille kuvien merkityksestä.