Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Robert Blochin Psyko on vuonna 1959 julkaistu kauhuromaani motellissa vaanivasta sarjamurhaajasta.
Olen tietenkin nähnyt Alfred Hitchcockin vuonna 1960 ohjaaman elokuvaversion. Varmaan suurin osa ihmisistä tunteekin tarinan elokuvasta, joten en tässä kerro juonesta kovin paljon.
Vaikka olinkin nähnyt mustavalkoisen elokuvaversion ennen kirjaa, silti tämä oli todella pelottavaa luettavaa. Siitä huolimatta että tiesin, mitä tulisi tapahtumaan, kuka kuolisi ja mitä juonenkäänteitä ilmestyisi, kirjan kuvaus oli sen verran taitavaa, että menin useita kertoja kananlihalle. Tämä on käsittämättömän ahdistava kirja.
Mielenkiintoisesti tässä kauhu tulee lähes kokonaan eri asioista kuin elokuvassa. Esimerkiksi kuuluisa suihkukohtaus, jonka kaikki maailman ihmiset tuntevat vaikka eivät olisi koskaan nähneetkään elokuvaa, on tässä kirjassa vain mitätön ja lyhyesti kuvattu jakso.
Kirjassa kauhu ei tule dramaattisista ja pitkittyneistä murhajaksoista, vaan itse hahmojen ajatuksista. Kirjan murhaajan psykologian rakentuminen tarinan edetessä on se kauhistuttavin asia. Hahmo on niin sairas, että et voi kuin irvistää kirjan sivuille inhosta. Asiaa pahentaa se, että hahmon psykologinen kuvaus on uskottava. Tällaisia sairaita ihmishirviöitä todellakin on.
Koska kirja on 1950-luvulta, siinä on satanismia, okkultismia ja insestin vihjailua, koska kaikki hauska oli amerikkalaisille tuohon aikaan pelottavaa. Silti juonen kontekstissa vihjailut demonisista voimista ja seksuaalisista perversioista on kirjoitettu niin taitavasti ja salakavalasti, että vain oma mielikuvitus aiheutti pahoinvointia.
Parasta olikin, kun kirjassa hahmo heittää psykologisen käsitteen, jonka vain hämärästi tunsin. Menin googlaamaan, mitä tämä käsite tarkoitti ja klikkasin ensimmäisenä ilmestynyttä Wikipedia-artikkelia. Lukiessani mitä käsite tarkoitti, kaduin välittömästi. Tämä on kyllä sairas kirja.
Suurin ongelma tässä kirjassa on sen vanhentunut käsitys lääketieteestä. Kirjassa esitellään sellaisia lääketieteellisiä konsepteja, jotka olivat vielä 1950-luvulla ajankohtaisia, mutta jotka nykyään on kumottu. Psykoa on luettava enemmänkin aikansa tuotteena kuin jonain lääketieteellisenä romaanina, koska jotkut tässä kirjassa esitetyistä ideoista tietyistä lääketieteellisistä tiloista ovat suoranaisesti haitallisia nykyihmisille.
Toinen ongelma on onneksi kirjan lopussa. Yksi hahmoista selittää koko murhaajan psykologian kuin luennolla. Nykyään tällaista selittämistä ei enää harrasteta romaaneissa, kun on keksitty paljon hienovaraisempia tapoja paljastaa lukijalle tärkeitä pointteja. Tässä on siis sellaista hyvin vanhahtavaa saarnaamista, mikä on huvittavampaa vanhoissa mustavalkoelokuvissa kuin romaaneissa.
Psyko on ajallisista puutteistaan huolimatta yhä karmivan pelottava kauhuromaani, joka kannattaa lukea, koska suurin osa sen ongelmista ilmenee vasta lopussa ja ennen sitä olet jo ehtinyt vaihtaa alushousuja useita kertoja.