Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun psykiatri Jussi Käävän avioero astuu lopulta voimaan ja maistraatista tulee virallinen kirje, vaipuu mies synkkyyteen. Tässäkö tämä oli? Miksi kaikki päättyi niin äkkiä, vaikka hänen mielestään kaikki vaikutti niin hyvältä? Kääpä päättää toimeliaana miehenä selvittää ajatuksiaan ja mikäpä olisi paras tapa kuin hakeutua psykiatrille. Kukapa taas paras psykiatri itselleen, jollei hän itse; ainakin haastavin uransa aikainen potilas?
Jussi alkaa käydä läpi itsensä kanssa muistojaan menneisyyden suurista turhautumista sekä niiden purkamista oikein kunnolla. Avioliitto Annikin kanssa, lapsi sekä omalaatuinen suhde kukkakauppiaaseen sekä Jussin tunnoton suhtautuminen tähän käydään lävitse, samoin toipumista tästä erosta. Monellakin eri tavoilla tuli toivuttua, kyllä Jussi sen myöntää myös terapiassa. Siis ainakin itselleen, joskin kaikenlaista noloa on tässäkin mukana.
Monenlaista ehtii tapahtua ja paljon terapia-aikaa on takana, kunnes Jussi lopultakin voi mielestään julistaa itsensä – no ehkä ei terveeksi, sillä kukapa täällä nyt terve olisi – mutta terapian läpikäyneeksi mieheksi. Lopussa hänen on nimittäin vastattava erääseen harvinaisen vaikeaan kysymykseen: tahtooko hän, vai eikö hän tahdo?
Petteri Hakkarainen on kehittänyt psykiatrille varsin epätavalliset elämänvaiheet sekä runsaasti seikkailuja ja tapahtumia, joista selvitä tavalla tahi toisella. Yleensä melkoisella onnella. Itsensä terapointi on tietysti terveellistä ja välillä kirja on ironisen hauska, kun käsitellään parisuhteita sekä niiden ongelmia, perhe-elämää sekä uskollisuutta. Valitettavasti itselläni ei naisena ehkä ollut riittävästi huumorintajua aivan kaikkiin tilanteisiin… Kyllä, kirjassa on mukana toki myös aina hivenen totuutta ja pilkahdus ymmärrystäkin, mutta jotenkin tuntuu, että tässä nyt naisia on kohdeltu vähän turhankin kaltoin psykiatri Jussi Kääpä -nimisen päähenkilön kustannuksella.
Ei siis pahalla, varmasti tämä on muutamankin mielestä äärimmäisen hulvaton ja hauska, mutta itseltä ei ihan hirveästi nauruja irronnut ihan joka kohdassa, valitettavasti.