Prinsessa Wilhelmiina ja kohtalon lantti on taas yksi prinsessatarina, tällä kertaa runomuodossa. Wilhelmiinan pitäisi valita itselleen puoliso, mutta asia ei oikein kiinnosta. Vaihtoehdoiksi sitten karsiutuvat fyysikko, muusikko ja urheilija. Lukija saa kolikkoa heittämällä ratkaista, että miten tämä osa päättyy. Kirjan loppuosassa lohikäärme ja sen kasvattaminen ovat tärkeässä osassa.
Tämä oli kyllä aika loistava kirja. Vaihtoehtoiset loput tuovat sille paljon lisäpisteitä, koska tykkäsin jo lapsena siitä, että lukijalla oli mahdollisuus vaikuttaa tarinan kulkuun. Harmi vaan, että tässä samanlaista tekniikkaa ei käytetä ihan koko kirjassa, vaan ainoastaan ensimmäisellä puoliskolla.
Lisää pluspisteitä tulee runomuodosta ja tietynlaisesta nykyaikaisuudesta, joka näkyi kielen lisäksi myös esimerkiksi sulhaskandidaattien ammateissa. Kuvituskin on kiva: se ei ole pinkki ja karkkivärinen, vaan käytössä on paljon murrettuja värejä, myös tummia sellaisia. Prinsessatarinoiden ei tarvitse aina näyttää kiiltokuvamaailmalta, vaikka tosin pikkutytöt saattavat olla tästä eri mieltä.