Hannele Lampela on monelle tuttu laajalevikkisestä blogistaan Rakkaudella Hannele. Nyt hän on myös lastenkirjailija. Lampelan kirja Prinsessa Pikkiriikki kertoo tytöstä, joka ei oikeasti ole prinsessa, mutta sillä ei ole niin väliä, sillä arki täyttyy seikkailuista Makkara-nimisen koiran kanssa. Se ei olekaan mikä tahansa koira vaan taikakoira. Makkaran avulla Pikkiriikki taikoo aikuiset Himpskattiin häiritsemästä ja rakentaa itselleen ja prinsessa Pöjöläiselle täydellisen talon leikkimistä varten. Mutta kun Joku muuttaa äidin vatsaan, eivät Makkaran taiatkaan enää riitä.
Prinsessa Pikkiriikki on mainio teos. Se tuo lastenhuoneisiin anarkiaa, värikästä kieltä ja seikkailuniloa, jota ei lannisteta rangaistuksilla. Pikkiriikki on varsin omatoiminen ja vanhemmat antavat hänen touhuta. Eräänlainen Peppi-hahmo siis. Tarinassa Pikkiriikki toteuttaa monen lapsen salaiset unelmat: millaista olisi tehdä kotona kaikkea, mikä on normaalisti kielletty? Entä millaista olisi leikkiä maailman hienoimmassa leikkitalossa? Rivien välistä paistaa kuitenkin opetus, että vanhemmat ovat lapselle tärkeät ja että heillä on omat syynsä asettaa rajoja.
Ninka Reitun kuvat tukevat tarinaa ja tekevät kirjasta vielä värikkäämmän. Pikkiriikin vanhemmista olisi voinut tehdä vähemmän eläkeläisen näköisiä, mutta muuten kuvat tälläilyhuoneesta, makkaransyöntikilpailusta ja vauvasta äidin masussa ovat mitä mainioimpia.
Tarinan ainoa huono puoli on se, että sen kolme lukua loppuivat liian nopeasti. Onneksi Pikkiriikin elämästä on jo kirjoitteilla uusi teos, joten seikkailut jatkunevat tulevaisuudessa.