Victorian ja Danielin häähumun keskellä tartuin kirjaan, jossa prinsessa nimeltä Victoria oppii elämään.
Minusta ei tullut kirjan ikuista fania, mutta silti tätä vaan on pakko suositella sen sanoman takia. Pikku prinsessa Victoria joutuu onnellisuuden sijasta opettelemaan kuninkaallisia käytöstapoja kuninkaan ja kuningattaren tunteettomien silmien alla. Prinsessa ei voi kuin toivoa pelastusta, minkä toisi prinssi ja onnellisuus elämä loppuun saakka. Prinssi löytyy, mutta elämä onkin pitkä ja vaikea.
Ensiksi ajattelin, että kirja on taas yksi narsistikertomus, mikä loppuu kun prinsessa viimeisillä voimillaan ryömii pois linnasta. Kirja on elämäntaito-opas muotoiltuna saduksi, jotta se on helpompi pureskella ja niellä ja tulee oikeasti luettua. Kirja opettaa, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Hyvä opetus minkä helposti kuitenkin unohtaa. Moni toivoo pelastavaa prinssiä, prinsessaa tai lottovoittoa, vaikka elämä voi olla onnea ilman niitäkin.
Kirjan opetukset saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä, mutta saavat kuitenkin ajattelemaan ja muistamaan unohtuneitakin asioita. Kirja sopii metaforaksi koko elämälle, vaikka tässä sadussa pieleen menee avioliitto. Satumuoto tuo veikeästi välillä mieleen Lewis Carrollin tai Roald Dahlin tyylit.
Suosittelen kirjaa onnellisuuden nimissä.