Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mark Lawrencen Prince of Thorns on vuonna 2011 kirjoitettu scifiromaani machiavellilaisesta prinssistä, joka lähtee veriselle kostoretkelle keskiaikaisessa maailmassa.
Lapsellisesta kannesta huolimatta tämä on aika aikuismainen kirja. Kannattaa tutkailla kirjallisuuslistoja, koska näin pääset tutustumaan kirjoihin, joihin et ikimaailmassa koskisi kirjakaupan hyllyssä!
Prince of Thorns kertoo feodaalisesta maailmasta, joka on selvinnyt tuhat vuotta sitten muinaisen imperiumin tuhonneesta katastrofista. Maailma on väkivaltainen ja armoton, joten ainoastaan väkivaltaiset ja armottomat selviävät.
Tätä pirstaleista ja sotaisaa maailmaa asuttavat kuninkaat, palkkiometsästäjät, zombiet, pahat henget ja mutanttihirviöt. Tarinan fokus ei ole kuitenkaan väkivallassa ja hirviöiden uhassa, vaan hahmotutkielmassa.
Tarinan sankari, tai oikeastaan antisankari, on täysin empatiansa ja moraalinsa menettänyt nuori mies, joka käyttää kaikkia keinoja vallan anastamiseksi, niin kidutusta kuin viattomien massamurhaamista.
Strateginen nollasummapeli on päähenkilön menetelmä, jolla tämä etenee kostoretkellään. Armottomuus ja periaatteiden täydellinen puute erottavat romaanin päähahmon muista. Tässä kirjassa ”piikkien prinssiksi” nimetty antisankari on niin äärimmäisen pragmaattinen, että jopa romaanin muut viholliset näyttäytyvät kunnioitettavampina ihmisinä kuin hän.
Vaikka romaani on äärimmäisen brutaali, graafinen ja yleiseltään hengeltä todella kylmän tyly, antisankarin henkilötutkielma kantaa koko kirjaa. Päähahmo ei ole vain kusipää, joka janoaa kostoa, vaan monimutkaisten tapahtumien tulos, johon liittyy kaikenlaista mystistä ja traagista.
Toisin kuin monissa vastaavissa antisankarin tutkielmissa, kirjailija on luonut hahmon, joka tunnistaa olevansa paha ja joka oikeastaan pitää omaa pahuuttaan osoituksena omasta itsenäisyydestään ja vapaudestaan.
Sen sijaan, että tarinan antisankari velloisi itsesäälissä, tämä on tietoisesti päättänyt tarttua omaan toimijuuteen ja käyttää kaikkia keinoja noustakseen muiden yläpuolelle. Hän pitää loukkaavana, että jotkut vihjailevat tämän olevan ikävien olosuhteiden tulos.
Tietyssä mielessä tämä on hyvinkin nietzscheläinen romaani, ilman että se menee ärsyttäväksi pseudofasismin ylistykseksi. Lawrence on onnistunut täydellisesti luomaan hahmon, jonka motiiveja ja taktiikoita lukija ymmärtää täysin, vaikkakin ei hyväksy.
Romaanin maailma on täynnä salaisuuksia, joita paljastetaan väin vähitellen ja vain tarpeeksi, että lukija janoaa lisää. Ainoa ongelma on kuitenkin se, että kirjailija on selvästi yrittänyt kirjoittaa George R.R. Martinin Valtaistuinpelin steroideilla, epäonnistuen siinä.
Vaikka tarinan maailma on mielenkiintoinen ja hahmot todella yksityiskohtaisia ja uniikkeja, tästä puuttuu se runsas kerronnallinen rönsyily, mistä Martinin romaanisarja on tunnettu. Ainoa asia, jonka Lawrence on onnistunut kopioimaan hyvin, on se brutaali väkivalta ja seksi, mikä tekeekin tästä romaanista hieman halpamaisen. Kirjailija yrittää tehdä juonesta liiankin väkivaltaisen ja armottoman.
Juurikin mielenkiintoiset hahmot ja lukuisat juonen mysteerit ovat ne jännittävämmät jutut romaanissa. Tässä on siis vähän sellaista 15-vuotiaan teinin kaltaista uhoa, mikä on vähän naurettavaa aikuiselle. Mutta ainakin minuun se toimi, mutta olenkin vähän sellainen cis-heteromiesklisee.
Tarina on kuitenkin jännittävä ja viihdyttävä, joten annan anteeksi yrityksen vetää vielä verisempää ultrarealistisen karua fantasiaa tai tässä tapauksessa scififantasiaa.