Texaslaisen papin kirkko ja seurakuntalaiset tuhoutuvat tapahtumassa, jossa hän itse saa yliluonnollisia voimia. Sattuman oikusta kirkon raunioille osuu ohikulkumatkallaan papin tyttöystävä entisestä elämästä matkaseuralaisensa kanssa. Yhdessä nämä kolme pakenevat poliisia ja Taivaan lähettämää tappajaa, jotka haluavat pappimme päänahan. Tapahtumien saatua edes jonkin verran selityksiä taustalleen matka muuttuu myös Jumalan etsinnäksi. Hyvin konkreettisesti ottaen.
Piirrosjälki on realistista ja selkeää, sivujen ruudutus joustaa mukavasti välillä tihentäen tunnelmaa, välillä etäännyttäen näkökulmaa. 1990-luvun puolivälin Amerikkaan sijoittuva sarjakuva on nähtävästi ilmestynyt alun perin lyhyempinä tarinan osina, ja koottu sittemmin parisataasivuisiksi albumeiksi.
Preacheria ei missään nimessä voi suositella varauksetta kaikille. Dialogi on nasevaa ja hauskaa, mutta vain, jos kestää roisia kieltä. Huumori on pikimustaa ja sisäelimet lentelevät. Jollei ole sinut ns. viihdyttävän väkivallan kanssa ja pysty kuvittelemaan missään olosuhteissa nauravansa sille, että joltakulta ammutaan kasvot irti, ei tästä sarjakuvasta tule kuin paha mieli.
Eräillä voi sitten toisaalta olla hyvinkin hauskaa.