Ote Arsuanin kädestä on tukeva kuin tennispallosta. Tuuppaan kyynärpään lähelle tyynyn etureunaa saadakseni otteen mahdollisimman ylhäältä. Odotan tuomarin lähtökomentoa vetämättä tai puskematta kättä, en halua Arsuanin aavistavan mitään väännöstäni. Hengitän rauhallisesti, keskityn lähtöön ja haistelen mitä vastustaja aikoo. Olen rento ja samalla virittynyt kuin jousi. Kuulen sydämen paukkeen rinnassa.
Prässi on yksi hauskimmista kirjoista, jonka olen lukenut pitkään aikaan ja tämä oli minulle iloinen yllätys. Jarmo Stoorin uusin teos kuvaa pääosin yhtä kilpakädenvääntöottelua Turkissa ja sen ei aiheena kuvittelisi olevan ollenkaan hauska. Minun oli kuitenkin vaikea lukea kirjaa tirskahtelematta, mikä oli kiusallista, kun luin kirjan pääosin niin, että vieressäni nukuttiin.
Prässin kertoja Jarmo istuu Turkissa kädenväännön Euroopan mestaruuskilpailuissa ja kamppailee turkkilaisen vastustajansa Arsuanin kanssa. Vastustaja on saanut paikalliset tuomarit puolelleen eikä väännöstä meinaa tulla loppua ei sitten millään, vaikka kertoja onkin vahvasti niskan päällä väännössä. Ikuisuudelta tuntuvan väännön aikana Jarmo ehtii käymään läpi vaiheet siitä, miten hän on päätynyt kättä vääntämään ja millaista Lapissa oli kasvaa ja kehittyä. Prässipöydän ääreen johtanut tie on ollut kivinen samaan tapaan kuin on itse vääntökin, mikä tuo kovasti syvyyttä kertomukseen mutta traagisetkin vaiheet kerrotaan aito annos pohjoista pilkettä silmäkulmassa.
Prässi yhdistää Jarmo Stoorin intohimon urheiluun ja erityisesti kädenvääntöön (hän on moninkertainen kädenväännön Suomen mestari ja voittanut pronssia kahdesti Euroopan mestaruuskilpailuissa) hänelle tunnusomaiseen huumoria herskyvään kieleen ja kuvaukseen ja lopputulos on erittäin onnistunut ja lukuhetket hauskat.