Helvi Hämäläinen: Pouta : pienoisromaani

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

”Marjasato meni hukkaan, marjojen raakilot olivat kuivuneet, niin kuin omenapuiden raakilot kuivuivat puissa, viinimarjapensaiden tertut puutarhoissa nuivettuivat ja marjat olivat pieniä ja rypistyneitä. Korsi viljoissa jäi lyhyeksi, se lisäisi rehun puutetta talvella, sillä ihmisillä ei tulisi olemaan edes olkia eläimilleen syötettäväksi.”

Kuulostaako tutulta? Heinäkuun ennätyshelteissä tämä Helvi Hämäläisen pienoisromaani tuli elävästi mieleeni; olen lukenut sen viimeksi joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten, mutta nyt tuntui taas olevan aika sille.

Hämäläinen kuvaa pienoisromaanissaan pientä kyläyhteisöä, jota eräänä kesänä koettelevat ennennäkemättömät helle ja kuivuus. Sato osoittautuu surkeaksi, eläimet kärsivät janoa ja nälkää ja niitä on pakko teurastaa, jopa metsäpalot lähestyvät. Kuivuus iskee myös ihmisten ruumiisiin ja mieliin: se kuorii heistä ylimääräiset kerrokset ja raadollinen todellisuus tulee esiin. Kirjan keskeisissä rooleissa ovat Viljo ja Kerttu, joista Kerttu on menettänyt miehensä kaupunkilaiselle tehtaantytölle. Avioero on jo saatu voimaan, mutta Kerttu ei pysty unohtamaan entistä miestään, vaikkei tästä mitään järin hyvää muistakaan. Viljo asuu Kertun lähellä ja toimittaa tälle maatalon askareita, ja niitä tehdessään hän vähitellen kiintyy syvästi tähän katkeroituneeseen, itseään paljon vanhempaan naiseen.

Kertun ja Viljon rakkaus ei ole kovinkaan romanttista, suomalaisen elokuvan tyylisiä heinälatokohtauksia on turha odottaa, semminkin kun ladot ovat aika lailla tyhjiä heinistä… Heidän nopeasti ohikiitävät hellyydenosoituksena ovat poudan ja helteen kuivattamia, mutta aitoja kuitenkin. Hämäläinen onkin mestari kuvaamaan, miten ympäröivä luonto vaikuttaa ihmisiin, miten ihmiset ovat yhtä luonnon kanssa. Ja jo pelkkänä luontokuvaajana Hämäläinen on vertaansa vailla, hänen värikäs, kuvaileva kielensä tuo pellot, kasvit ja puut lähelle lukijaa. Nämä Hämäläisen maaseutukyliin sijoittuvat pienoisromaanit, Poudan lisäksi esimerkiksi Kylä vaeltaa ja Kylä palaa, ovat pienestä koostaan huolimatta suuria lukuelämyksiä.

Tuija

Olen Tuija ja kirjat ovat kuuluneet olennaisesti elämääni jo yli 50 vuoden ajan. Työurakin sijoittui kirjastoihin, joten lapsuuden haave kirjojen ympäröimästä elämästä on toteutunut. Rakastan laatukirjallisuutta, tyttökirjoja ja hyviä dekkareita. Tuijan haastattelu. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 324 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...