Sebastian Fitzekin romaanissa Potilas vankimielisairaala on hyvin, hyvin karu paikka. Sinne kuitenkin palomies Till Berkhoffin on päästävä, sillä sairaalassa hoidetaan murhaajaa, jota kutsutaan Keskoskaappipedoksi. Tillin oma poika on kadonnut, ja hän uskoo Keskoskaappipedon olevan syyllinen. Hän haluaa kuitenkin olla varma, joten hän soluttautuu sairaalaan saadakseen tappajan käsiinsä ja puristaakseen tästä totuuden.
Fitzekin Potilaassa on koko joukko harvinaisen epämiellyttäviä henkilöitä ja monia vastenmielisiä yksityiskohtia. Oikeamielinen isä Till Berkhoff kompastelee eteenpäin paranoian ja tuskien vallassa.
Potilas on sujuvasti kirjoitettu, mutta tyyliltään hieman epätasainen, ja Fitzek sortuu välillä melkoiseen kikkailuun. Uskottavuuspisteitä Potilas ei saa, mutta eipä se niitä tavoittelekaan. Teoksen loppukiitokset alleviivaavat Fitzekin kirjoitustyyliä.