Mitä olisit valmis maksamaan elämästä?
Lontoossa asuvat Kate ja Ben yrittävät kovasti saada lasta. Usean keskenmenon jälkeen he luopuvat toivosta ja alkavat etsiä toisenlaisia keinoja lapsen saamiseen. Benin taustojen vuoksi he päätyvät Intiaan selvittämään sekä hänen sukulaistaustojaan että sijaissynnyttäjän mahdollisuutta.
Samaan aikaan Intiassa sisukas ja hyvin länsimaalaisen oloinen intialainen sosiaalityöntekijä Simran Singh saa selvitettäväkseen tapauksen, jossa sijaissynnyttäjän synnyttämä tyttövauva jää orvoksi, kun synnyttäjä häviää ja tulevat vanhemmat kuolevat epäselvissä olosuhteissa. Samaan aikaan tähän toimintaan keskittyneet klinikat jatkavat sijaissynnyttäjien käyttöä. Sairaalan huoneet ovat täynnä raskaana olevia Intialaisia naisia, osa vielä alaikäisiä. Rahan kuvat silmissään he odottavat lasta lapsettomille länsimaalaisille pariskunnille. Simran lähtee selvittämään tyttövauvan perhetaustoja tämän tulevaisuutta ajatellen Lontooseen. Lontoossa selviää asioita, jotain kummaa on tekeillä, sillä Simrania yritetään kerta toisensa jälkeen vahingoittaa.
Kun lentopelkoinen Simran lentää takaisin kotimaahansa asioiden ratkettua, alkaa myös Intiassa selvitä kummallisia asioita. Lopulta Simranille selviää totuus koko bisneksestä ja siitä miten karua ja epäinhimillistä sijaissynnyttäjien käyttö Intiassa oikeasti on. Lääkäreillä on vain isojen setelien kuvat silmissään, kun he etsivät nuoria, kokemattomia, karuista ja köyhistä oloista olevia tyttöjä bisnekseen mukaan.
Subhash selaili kansioita läpi. Kumpikaan nainen, iältään kahden- ja kolmenkymmenen välillä, ei ollut juuri opiskellut, vaikka ihme kyllä Sonia oli käynyt koulua kuudennelle luokalle asti. Tästä saattaisi tulla ongelma, sillä asiakkaat toivoivat yleensä korkeampaa koulutusastetta. Vaikka se ei merkinnyt mitään, toimeksiannon tekijät ajattelivat usein, että lapsella olisi paremmat lähtökohdat, jos sijaissynnyttäjä olisi koulutettu.
Kaiken tämän ohella eräs alkiolähetys euroopasta jumittuu Mumbain lentokentän tulliin. Tullin pääjehu Nazir Ali tajuaa lähetyksen sisällön ja arvon ja alkaa hänkin tekemään alkioilla bisnestä. Nazir Alin apupoika Mehti saa tehtäväkseen kuljettaa alkiot jälleen uudelle klinikalle. Mehti on kuitenkin sen verran utelias, että saa selville muun muassa, että kyseenomaisella klinikalla ei edes tehdä keinohedelmöityksiä. Mihin ihmeeseen alkiot oikein käytetään?
”Kuinka vanha olet?” hän kysyi uudestaan. ”Viidentoista”. ”Miksi haluat luovuttaa munasoluja?”. ”Raha. Tarvitsen… Rahaa. ”Tyttö muuttui aina vain tokkuraisemmaksi, eikä pystynyt vastaamaan selkeästi.
Vaikkakin tarinaa kerrotaan monen ihmisen näkökulmasta, se etenee silti realistisesti ja järkevästi. Eniten itseäni häiritsi ajoittain tekstissä esiintyvät vieraskieliset sanat, joille ei missään ollut mitään selitystä, enkä kesken kirjan luvun lähtenyt netistäkään suomennosta etsimään. Tarina itsessään sai minut koukkuun vasta puolivälin tienoilla. Alussa sai nimittäin muistella kuka kukakin on ja mistä maasta tarina nyt kerrotaankaan. Kun henkilöt tulevat tutuksi, juonessa pysyy kuitenkin paremmin kiinni.
Kishwar Desai (s. 1956) on taitava kirjoittamaan monipuolista ja sisällöltään rikasta tarinaa näinkin vakavista aiheista. Kirjan lopussa ovatkin kirjailijan loppusanat, joissa hän kertoo, että tämäkin tarina pohjautuu todellisuuteen. Jopa erikoinen alkiotakavarikko Mumbain lentokentällä on aivan todellinen tapahtuma. Kirja on todellakin ajatuksia herättävä.
Like on julkaissut vuonna 2010 Desain aiemman kirjan, myös Intian lapsiin liittyvän Pimeyden lapset.