Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tahmee von Lipwig, joka tunnetaan jatkossa paremmin Albert Spanglerina, on todella pinteessä. Ettenkö sanoisi viimeisen oljenkorren varassa. Hänet aiotaan hirttää, eikä siis enää aiota, hän signeeraa jo hirttoköyttänsä valmiiksi ja pyöveli on iki-ihastunut myös lehdistön määrään. Jotakin outoa kuitenkin tapahtuu, sillä itse lordi Vetinari tarjoaa hänelle vapautta. Tietyin ehdoin. Pakkohan näin hulluun tarjoukseen on suostua… ja lähteä välittömästi pakoon.
Toimenkuva tuli kuitenkin selväksi. Albert Spanglerista tulisi Ankh-Morporkin Postitoimiston Kenraalipostimestari. Mikä kunnia… mutta posti ei ole toiminut moneen vuoteen, koska välkyt ovat vieneet kaikki tehtävät. Toisaalta, miehen pakokin päättyy varsin lyhyeen. Hänet esitellään ehdonalaisvalvojalle, joka sattuu olemaan golem, herra Pumppu. Hän ei nuku, syö, eikä luovuta koskaan, siis ihanteellinen valvoja jos myöskin apulainen.
Spanglerin on ryhdyttävä siis suurisuuntaisiin toimenpiteisiin saadakseen posti kulkemaan siten kuin sen olettaisi kulkevan! Postitoimisto on pahasti rappeutunut ja ahdettu viimeistäkin komeroa myöten täyteen ikiwanhaa, kuljettamatta jäänyttä postia. Myös toimitettua pulunkakkaa on kertynyt runsaasti. Lisäksi konttorista löytyy ikivanha postimies ja hiukan nuorempi, neulankeräilystä kiinnostunut postimieskokelas. Mutta ei sentään hätää, vaikka uusi johtaja onkin kauhuissaan, hän saa apua odottamattomilta tahoilta. Golemit!
Golemit pystyvät siivoamaan ainakin ympäristöä sekä auttamaan postinjakelussa, sillä nyt aletaan todellakin tehdä töitä. Jopa rehellisesti. Tai ainakin melkein. Postinjakeluun ja lajitteluun kelpuutetaan jopa kääpiöitä! Eipä aikaakaan, kun kirjeet alkavat kulkea ihan perille asti. Tässä vaiheessa Spanglerin rahanansaintakoneisto alkaa raksuttaa: hinta, jolla posti kuljetetaan. Eikö sen voisi maksaa etukäteen. Vaikka jonkinlaisena leimana. Tai merkkinä. Silloin hän keksii ensimmäiset postimerkit, jotka ovat keräilijäpiireissä varsinkin suuri menestys, joskin neulankeräilyyn erikoistuneet liikkeet kärsivät tappioita.
Jotakin on kuitenkin pielessä Suuren Runkolinjayhtiön välkkyjen toiminnassa, on ollut jo pitkään. Kilpailijat firma on tallonut kirjaimellisesti jalkoihinsa (tai tiputtanut torneista maahan), linjat katkeilevat eikä muutenkaan toiminta vaikuta luotettavalta. Aivan kuin kotomaassa, eräät tahot istuvat samoissa hallintoneuvostoissa ja omistavat ristiin yhtiöitä ja osakkuuksia niin, ettei siitä ota enää selvää kukaan. Pääasia ei olekaan hyvä toiminta, vaan omistajien ansaitsema raha! Ihmiset suorastaan haluavat tulla huijatuksi kunnolla. Kun posti alkaa todellakin kulkea – kaikkien ihmeeksi – myös yhtiön omistajat alkavat huolestua ja sabotoida parhaansa mukaan postin toimintaa. Keinot ovat hyvinkin luovia, mutta mikään ei tehoa.
Katkeraksi lopuksi Spangler päättää haastaa Kahmija Kullatun kilpailuun siitä, toimittaako Suuri Runkolinjayhtiö välkkyviestin vaiko Ankh-Morporkin posti ensimmäisenä lähetyksen perille! Hurjaa menoa kaikkinensa jälleen kerran. Eikä pientä romantiikan poikastakaan puutu, kun neiti Sydänkäpynen Golem-säätiöstä on mukana Spanglerin hankkeessa täysillä kaikkien golemiensa kanssa.
Luin tämän aikaisemmin alkukielellä. Minusta suomentaja Mika Kivimäki on tehnyt erinomaista työtä ja hihittelyn voi aloittaa jo ensimmäisistä sivuista. Sen lisäksi, että tässä tehdään selkoa eräästä osasta Ankh-Morporkin historiaa, tämä kertoo samalla myös joka puolella niin tavallisesta yritysmaailman loputtomasta ahneudesta sekä ihmisten hyväuskoisuudesta. Suosittelen tätä kaikille Terry Pratchettin jo tunteville sekä uusille ystäville – tämä ei juurikaan vaadi taustatietoja edes tapahtumaympäristöstä! Mainio kevätkirja, tästä jo pelkästään tulee hiukan riehakas olo.