Paperi T:n eli Henri Pulkkisen runokokoelma on samaa sarjaa kuin A. W. Yrjänän runoteokset aikoinaan: tavara käy kaupaksi faneille melko paljon reippaammin kuin runous keskimäärin.
Paperi T:n tyyli on tuttua tämän rap-tuotannosta, erityisesti soolona, mutta myös Ruger Hauerin riveissä. Ote on synkkä, vähän nihilistinenkin, ja siinä valossa kirjan pikimustat sivut ovat kohdallaan, vaikka vähän hupsu tehokeino ovatkin.
Ristiriitaisin fiiliksin tätä tarkastelee. Paikoin teksti tuntuu vain laiskalta. Toisaalta tekee mieli hihitellä kaiken tämän pateettisuudelle ja teennäisyydelle, mutta aina välillä Paperi T iskee sen verran napakalla säkeellä ja oivalluksella, että kokonaisuus kääntyy sittenkin positiivisen puolelle.
Olen silti melko lailla varma, että olisin diggaillut tästä vielä enemmän kaksikymmentä vuotta sitten. Eiköhän tämä fanien mieltä lämmitä kovastikin ja vihaajat saavat taas uusia syitä vihata.
voidaanko kommunikoida vain giffeillä
ahistaa.jpg