Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kesällä julkaistu Possujuhla on Perssonin esikoisteos vuodelta 1978. Kirjan tapahtumat alkavat toukokuussa 1977 tehdystä Dalagatanin postiryöstöstä, jonka tutkimukset tyssäävät alkuunsa. Tukholman poliisin väkivaltayksikön tehokaksikko Jarnebring ja Johansson pääsevät kuitenkin jonkinlaisille jäljille. Johtolangat tuntuvat johtavan hieman liikaakin erään tärkeän ministerin lähipiiriin ja tekijän alibi vain vahvistuu…
Tarina on ruotsalaiseen tapaan yhteiskuntakriittinen. Köyhät joutuvat suoraan linnaan, mutta rikkaat ja vaikutusvaltaiset selviävät rikoksistaan kuin koirat veräjästä. Kirja yhdistää oudon mielenkiintoisella tavalla erilaisia raportteja ja tutkimuksia romaaniin — ovatko nämä sitten oikeita, jääkin lukijan pääteltäväksi. Vakuuttavuus on kuitenkin olennainen osa romaania.
Kirja on myös aikakautensa tulkki; rikosrintamalla taistellaan prostituutiota vastaan, eräs olennainen todiste rikoksesta liittyy valokuvaan Mallorcalla järjestetyistä possujuhlista ja muutenkin liikutaan elävästi 1970-luvun lopun Ruotsin yhteiskunnallisessa ilmapiirissä sitä huolellisesti kuvaten ja lähes dokumentoiden.
Perssonin vahvuus kirjoittajana näkyy jo tässä esikoisteoksessa. Rikosasiantuntijana hän tuntee poliisien työtavat sekä rikollisten ajatuskulut. Vuoropuhelu on herkullista ja huumorista vastaa lievästi tärähtänyt rikospsykologi Lars M. Nilsson. Myöhempien kirjojen sankari Lars Johansson on jo esikoisessa keskeisessä roolissa, vaikka hahmo ei ole vielä kehittynyt yhtä vahvaksi kuin Palme-trilogiassa (Kesän kaipuusta hyiseen viimaan (2003), Toinen aika, toinen elämä (2004) ja Putoaa vapaasti kuin unessa (2008)). Myös vakavamielinen rikostutkija Lewin esiintyy kirjassa ensimmäistä kertaa lahjakkaana, aloittelevana poliisina.
Kirja on hieno debyytti ja on vahinko, että se on suomennettu vasta nyt. Toisaalta, tästä on helppo huomata kirjailijan tuotannon muutokset ja esikoisen mahdolliset virheet. Myös tarinan roistojen motiivit jäävät ehkä turhan vähälle huomiolle. Tämä on Perssonin kirjojen ystävälle kuitenkin mukava tapaus uusimman romaanin käännöstä odotellessa. Suositeltava yhteiskuntakriittinen poliisiromaani, jossa paha ei ehkä saa sellaista palkkaansa kuin kansalaisen ja ehkäpä tavallisen poliisinkin mielestä oikein olisi.