Terästuulen yllä– ja Muistoissa sininen maa -kirjoissa alkunsa saanut trilogia huipentuu Poseidonin lapsissa. Akinyan suku on edelleen keskiössä: tällä kertaa pääosaan nousevat Marsissa diplomaattina toimiva Kanu ja Crucible-planeetalla asuva Ndege ja tämän tytär Goma.
Cruciblessa vastaanotetaan yllättävä viesti avaruudesta. ”Lähettäkää Ndege”, swahiliksi, 70 valovuoden päästä aurinkokunnasta Gliese 163. Lähettäjästä ei ole tietoa, mutta sentään aavistus: se voisi olla Terästuulen yllä -kirjassa kadonnut Chiku Punainen. Ndege on liian vanha lähtemään, joten viestin perään suuntaavaan avaruusalukseen hyppäävät tytär Goma ja veli Mposi.
Avaruusalus suuntaa kohti Gliese 163:ta, mutta matkalla on luonnollisesti kaikenlaisia vaaroja, niin ulkopuolisia kuin tutkimusretkikunnan sisältäkin nousevia. Cruciblessa kaikki eivät ole samaa mieltä tutkimusmatkan järkevyydestä ja uskonnollisiakin ristiriitoja löytyy.
Marsissa Kanu Akinya on diplomaattina, kunnes joutuu onnettomuuteen, jossa kuolee muita suurlähettiläitä. Kanukin haavoittuu vakavasti. Marsia asuttavat robotit korjaavat Kanun, mutta sen vuoksi häneen ei enää luoteta: Kanu on saastunut, koska robotteihin ei luoteta. Työ suurlähettiläänä on ohi, joten Kanu palaa Maahan, jossa hän kokee yllättävän kohtaamisen ja päätyy melkoiselle avaruusmatkalle hänkin.
Poseidonin lapset on jatkoa edellisille, tosin yhteydet romaanien välillä ovat melko pieniä, aikaa on kulunut sen verran paljon. Tekstiä riittää ja paikoin kirjan lukeminen käy työstä, mutta loppuun asti lukeminen palkitsee kyllä, sen verran mielenkiintoisia ajatuskulkuja Reynolds onnistuu herättelemään.
Jos Reynoldsin tuotanto on vierasta, suosittelen kuitenkin tarttumaan Ilmestysten avaruuteen ensimmäisenä.