Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Retkeilijät tekevät Klöverön idyllisen, pienen saaren suoalueelta pelottavan löydön; suon uumenista paljastuu nuoren naisen ja vastasyntyneen vauvan ruumiit. Poliisi ryhtyy tutkimaan tapausta välittömästi henkirikoksena, mutta ruumiiden tunnistamisesta tulee tavallista vaikeampaa. Ketään kuvauksiin sopivaa ei ole kadonnut ja varmaksi voidaan todeta vain se, että ruumiit ovat olleet suossa hyvin, hyvin kauan…
Päällekkäistarinana kirjassa kulkee kauniin Agnesin tarina Marstrandin vapaasatamassa 1700-luvun loppuvuosista alkaen, kaupungissa, joka tuolloin oli nimeltään Porto Franco. Yhteiskunta oli hyvin erilainen ja kaupungissa asui monenlaista väkeä, joista kaikkien puuhat eivät todellakaan kestäneet lähempää tarkastelua. Se oli rikollisten turvapaikka, ainakin mikäli rikos ei ollut riistänyt kenenkään henkeä tai kunniaa. Lisäksi kuningas myönsi kaapparikirjoja, joiden valtuuksilla ryöstettiin vihollisvaltioiden kauppalaivoja ja sota-aluksia sekä toimitettiin tavaraa Ruotsiin. Toki osa pyrittiin kätkemään omiin tarkoituksiin, suojaan kaikilta.
Kun suoruumiiden alkuperää selvitellään, samalla myös pienen saaren asukkaiden sukulaisuussuhteet, maanomistus sekä varsinkin eräs outo allergiakuolema aiheuttavat päävaivaa sekä paikallisille poliiseille että koko pienelle yhteisölle. Kaikki tuntevat toisensa ja epäilyt heräävät, vaikka tapahtumat tuntuvatkin normaaleilta ja tavallisilta. On kuitenkin eräs päiväkirja, joka ehkä kertoo totuuden menneiltä ajoilta – totuuden, joka vaikuttaa myös nykypäivään. Jotkut vanhemmat asukkaat myös muistavat yhtä jos toistakin.
Porto Francon vartija on Ann Rosmanilta jälleen mielenkiintoinen sekä nykyaikaan että menneeseen perustuva jännäri ja poliisiromaani. Bohuslänin rannikko ja merenkulku tulevat tutuksi ja suolan tuoksun sekä pärskeet voi lähes tuntea. Kiinnostusta ei missään mielessä vähennä se, että kirjoittaja on käyttänyt paljon lähdekirjallisuutta, ajoitus on suurinpiirtein oikea ja kerronta on sujuvaa. Myös perhesuhteet ja sukulaiset aiheuttavat todellisessakin elämässä mitä kummallisempaa antipatiaa, varsinkin perinnönjaossa ja jopa pitkälle menneisyyteen ulottuvassa vihassa ja kateudessa.
Suosittelen ruotsalaisten poliisi- ja saaristojännäreiden ystäville. Mielestäni Rosman kohtelee menneisyyttä paljon kunnioittavammin kuin pari muuta vastaavanlaista kirjallisuutta kirjoittavaa tekijää. Lisäksi tässä on jotain mukavan raikasta ja kotoista – Karin Adler -sarjan kolmas romaani vain lisää kirjailijan mainetta!