Jovnna-Sámmol ”Jyppyrä” Nelihanka, Utsjoen moottorikelkkajengin Ahma SC:n presidentti ja koko kairan hallitsija, on tehnyt lopun poroelinkeinosta ja tuonut tilalle biisoneita. Safaripalveluita tarjoava Ahma SC:n yritys ajautuu talousongelmiin, kun lainsuojattomina itseään pitävät kelkkajengiläiset eivät oikein kiinnostu turistien kuskaamisesta tunturiin. Samaan aikaan edellisessä porosodassa Ruijan puolelle karkotettu Jyppyrän isä, entinen mahtimies Rouku, haluaa palata synnyinseudulleen. Vaikka Rouku vakuuttelee eläkeaikeitaan ja lupaa pysytellä syrjässä, on hänellä tietenkin jokin ketunhäntä kainalossa. Olisiko Jyppyrän pitänyt pystyä estämään isänsä paluu?
Mikko-Pekka Heikkinen kirjoitti edellisen kerran Poromafiasta vuonna 2016, ja tekee nyt paluun tuttujen saamelaisten sankariensa pariin. Liekö ollut tuoreen Samuli Edelmannin, Aake Kallialan ja Anna-Maija Tuokon tähdittämän TV-sarjan ansioita vaiko miksi Heikkinen Ahma SC:n uudelleen henkiin lämmitti? Joka tapauksessa Poromafia : Osa 2 alkaa viitisen vuotta sen jälkeen, mihin edellinen osa päättyi. Heikkiseltä kuluu kirjan alussa omaan makuuni vähän turhan pitkään uuden tarinan käyntiin kehimiseen, mutta hyvää kannattaa odottaa. Sillä huumorilla silattu gangsterikertomus kyllä löytää uomansa, kuin jääkannen alta vapautuva Tenojoki?
Poromafia : Osa 2 on vauhtiin päästyään viihdyttävä ja yllätyksellinen. Mikko-Pekka Heikkisen kielenkäyttö etenkin pohjoismurteisessa dialogissa on nasevaa ja hyvin suuhun sopivaa. Ässiä viskotaan hihoista ihan urakalla, sillä monet merkittävät juonenkäänteet tapahtuvat korttipöydän äärellä. Sököä, Texas Hold’Emia, muita kasinopelejä!
Ehkei Poromafia : Osa 2 ihan ykkösosan veroinen osuma ole, mutta kyllä sen parissa muutama ilta mukavasti sujuu. Laadukkaiden veijariromaanien ystäville Mikko-Pekka Heikkistä on aina mukava suositella.