Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Herman Koch kuuluu niihin lempikirjailijoihini, joiden uutta teosta odotan vähemmän omaperäisesti sanottuna kuin kuuta nousemaan – uusi Koch on aina ollut julkaisuvuotensa kirjallisia helmiä, on sitten kyseessä ollut Illallinen (2012), Lääkäri (2013) tai Naapuri (2015).
Pormestari kertoo nimensä mukaisesti Amsterdamin pormestarista Robert Walterista, vaikutusvaltaisesta miehestä, joka on tavannut Obamat ja Clintonit ja monet muutkin merkittävät vieraat, mutta oman perheen sisäiset ihmissuhteet aiheuttavat silti huolia. Robertin vaimo on nimeltään Sylvia – tai itse asiassa ei ole, mutta jostain syystä Robert ei halua kertoa lukijalle vaimonsa tai tyttärensä oikeaa nimeä tai edes sitä maata, josta Sylvia on kotoisin; näin hän ilmeisesti toimii halutessaan välttää eri maihin kohdistuvia ennakkoluuloja.
Avioliitto on näennäisesti oikein onnellinen, mutta sitten uudenvuoden vastaanottajaisissa Sylvia puhuu kovasti pitkään kaupunginhallituksen jäsenen Maartenin kanssa ja vieläpä nauraakin pää kenossa, ja silloin mustasukkaisuuden kyy alkaa järsiä Robertin mieltä. Mikä nyt sai Sylvian noin nauramaan, kun Maartenkaan ei ole varsinaisena huuliveikkona tunnettu? Mitä näiden kahden välillä voisi oikein olla? Robert ei katso voivansa kysyä asiaa suoraan, mutta mutkien kautta hän selvittelee kysymystä sitäkin enemmän. Vähän myöhemmin kuvaan astuvat Robertin yhdeksänkymppiset vanhemmat. Isä ilmoittaa ykskantaan, että he eivät aio odotella sen viimeisen viikatemiehen saapumista passiivisina, vaan haluavat itse avata oven hänen tulolleen ihan omavalintaiseen aikaan.
Koch kuvaa mestarillisesti sekä ihmisluonnetta että ulkoisia tapahtumia. Pienetkin mielenliikkeet saavat hänessä osuvan tulkin, ja myös toisiaan sivuavien juonien kuljettelu on taitavaa. Lukija joutuu väkisinkin ottamaan myös itse mielessään kantaa romaanin suuriin eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Ehkäpä Pormestarissa joitakin tapahtumia sekä alkoi että päättyi vähän töksähtäen, niin sanotusti puiden takaa, mutta niin taitaa sattua usein myös elävässä elämässä. Eivätkä kaikki kiinnostavatkaan elämänkysymykset saa aina suoraa vastausta.
Joka tapauksessa hyvin mielenkiintoinen ja lukukelpoinen kirja, yksi tämän kirjavuoden tärkeistä lukuelämyksistä.
