Kävin italianmatkalla Pompejin raunioilla ja vaikutuin. Antiikin rauniot elävissä nykykaupungeissa ovat palasia erossa muinaisesta kontekstistaan —Vesuviuksen tuhkasta kaivetut rauniot kokonaisuus irrallaan ajasta. Vaikutus oli niin suuri, että halusin tutustua kaupunkiin syvemmin.
Filosofian tohtori, klassisen filologian emeritusprofessori Paavo Castrén on tehnyt uransa Rooman valtakunnan sosiaalihistorian tutkimuksessa ja osallistunut Pompejin arkeologisiin kaivauksiin. Kirja kertoo kolmen henkilön kuvitteelliset elämäntarinat, jotka kaikki johtavat Pompejiin ja sen tuhon päiviin.
Marcus Lucretius on pappi ja neuvoston jäsen, Novellia Primigena prostituoitu ja Marcus Holconius Priscus ylhäisön jäsen ja poliitikko. Heidän tarinansa herättävät kolkon rauniokaupungin eloon kertomalla sen arjesta, tavoista, hallinnosta ja juhlista. Kirjaa ei ole kirjoitettu kaunokirjallisin tavoittein, ja henkilöt puhuvat elämistään aika etäisellä äänellä. Silti se onnistuu tekemään historian eläväksi ja antamaan samaistumispintaa antiikin ihmisiin.
Suosittelen kirjaa hyväksi matkalukemiseksi Pompejin raunioille, mutta kuka tahansa antiikin Rooman arjesta kiinnostunut viihtyy myös varmasti sen äärellä.