Ruotsin poliisin erityisoperaatioista vastaava Lisa Mattei saa kuulla englantilaiselta turvallisuusviranomaiselta, että Ruotsissa on suunnitteilla kovan luokan terrori-isku ylintä valtiojohtoa vastaan. Isku tapahtuisi kansallispäivänä Skansenilla ja uhrien joukkoon kuuluisivat ainakin kuningaspari ja muutama tärkeimmistä ministereistä. Matteilla työtovereineen olisi muutama viikko aikaa estää isku. Alkaa suuri salainen operaatio, jonka pääasiallisena kohteena on parikymmentä vuotta aiemmin Somaliasta Ruotsiin tullut muslimiperhe. Isoin ongelma viranomaisille näyttää muodostuvan siitä, että mikään ei tunnu yhdistävän hyvin länsinaapurin yhteiskuntaan integroitunutta yritteliästä suurperhettä kansainväliseen terrorismiin.
Kuten lähes kaikki Leif GW Perssonin teokset, myös Pommimies ja hänen naisensa on ensisijaisesti kertomus poliisitutkinnasta. Tällä kerralla kyse ei kuitenkaan ole vielä tapahtuneesta rikoksesta, vaan vasta sellaisen mahdollisesta valmistelusta. Lisa Mattei on oppinut oppi-isältään Lars Martin Johanssonilta olemaan varuillaan ja luottamaan vaistoihinsa. Ja niinpä mitä pidemmälle tutkinnassa päästään, sitä enemmän Matteista alkaa tuntua siltä, että asiat etenevät väärin. Mutta ehtiikö hän estämään varsinaisen attentaatin?
Leif GW Persson on omasta mielestäni yksi parhaista dekkaristeista, ja Pommimies ja hänen naisensa on jälleen yksi hyvä osoitus tästä. Onhan Persson toki hieman vuolassanainen, mutta ihan varsinaista tyhjäkäyntiä romaanissa on kyllä vain vähän. Persson kuvaa hyvin poliisitutkinnan vaikeutta, kun todisteita rikoksista ei meinaa millään löytyä. Ehkä Perssonilla on ikävä vanhaa ykköspoliisiaan Lars Martin Johanssonia, sen verran usein hänen haamunsa tuntuu poliisilaitoksen käytävillä harhailevan. Toinen vanha kehno Evert Bäckström sentään kirjan loppusivuilla vilahtaa, ja hän ei ole muuttunut sitten yhtään. Muilta osin Persson pitää tällä kertaa huumorivaihteen pienemmällä.
Pommimies ja hänen naisensa on laatujännäri ja teemoiltaan valitettavan ajankohtainen. Suosittelen!