Pölynimurikauppias on Sari Pöyliön esikoisteos, joka sisältää kahdeksan melkoisen absurdia tarinaa. Kaikki kertovat eri tavoin äideistä, äideistä ja tyttäristä sekä heidän suhteistaan. Kaikki – siis ainakin vähän erikoisemmat – äitityypit ovat tässä erittäin hyvin edustettuna. Mustaa huumoria riittää ja viimeinen tarina kokoaa lopulta kaikki äidit yhteen…
Novellit ovat taitavia, kielenkäyttö on hulvatonta ja hauskaa, eikä aina ole selvillä, missä oikein mennään ja kumpi on äiti, kumpi tytär. Roolit saattavat yllättäen kääntyä toisinpäin ja lukija saa nauttia odottamattomista miellejohtumista, erikoisista katoamistempuista, mehevistä orgioista sekä tietenkin itse pölynimurikauppiaan tarinasta. Tai siis sen äidin tarinasta, joka karkasi pölynimurikauppiaan mukaan. Vai onko se sittenkin tyttären tarina?
Omat suosikkini tarinoista olivat Side, jossa nuori tyttö kohtaa aikuisuuden ja putkimies ratkaisee kesähuvilan kaikki ongelmat, myös tytön suurimman murheen. Toinen ehdottomasti mainittava on Pallo-Hoover, joka nimenkin mukaisesti liittyy juuri pölynimurikauppiaaseen; loppuratkaisu on niin tragikoominen, ettei tiedä nauraako vaiko itkeä.
Mielestäni erittäin laadukasta, hauskaa, kyseenalaistavaa kerrontaa perhepiiristä. Äiti sekä äitiys on usein ollut aihe, joka on kohotettu jalustalle tai jota on voinut moittia. Kukaan ei varmasti ole aikaisemmin kirjoittanut tällaista kokoelmaa, se on varma. Äidit voivat jättää lapsensa jo synnytyslaitokselle, karata kotoa tai vain elää omaa elämäänsä perheen eläessä omaansa. Äideillä voi myös olla vilkasta seksuaalielämää sekä ihan omia tarpeita, eikö olekin hämmentävää? Kirjoittaja kyseenalaistaa perinteiset äidin ja tyttären roolit perheessä pitäen samalla hauskaa uusien asetelmien tulvahtaessa esiin.
Suosittelen kaikille absurdeista tarinoista ja mustasta huumorista pitäville, jotka eivät vierasta tai paheksu pientä pilkantekoa tietyistä instituutioista.