Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun nyt olen runouden pariin sukeltanut, joudun valitsemaan vähän sokkona kirjastojen tarjonnasta. Tunnen varsinkin nykyrunoilijoita perin kehnosti, joten luettavaa valitsen milloin milläkin perusteella. Pölyn historia tarttui haaviin nimensä ja kauniiden kansiensa vuoksi. Jenny Saarelle (ei sukua) kiitos siis tästä!
Pölyn historia on proosarunoutta, jossa sukelletaan saviseen maailmaan. ”Siinä maailmassa kaikki oli rakennettu savesta: pilvenpiirtäjät, henkilöautot, sähköpylväät, flora ja fauna. Tietenkin myös museot eohippusineen ja hippidioineen, tietoliikenne ja höyry. Höyry halusi olla höyryä, mutta oli savea.” Tämä savimaailman kuvaus iskee ja kiehtoo. ”Ja esineet liikkuivat kuin taikuuden voimalla. Jos ja kun niitä oli. Taikuutta takuulla oli.”
Enää ei kuitenkaan olla savimaailmassa. Maailmaan ilmaantuu lumpunkerääjä, joka livahtaa kuin neulansilmästä paperimaailmaan (”joka oli sellainen, jollaiseksi se kuvaillaan”). Paperimaailmasta siirrytään hämärin tavoin asfalttimaailmaan ja sieltä öljymaailmaan, kankaiden maailmaan ja rautakauteen. Antsalo tunnustelee erilaisten ainesten materiaalisuutta.
Antsalolla on oma hilpeytensä. Hevosten maailmassa kerrotaan, miten ”Vuonna 1768 hevoset keksivät sirkuksen, koska ne eivät halunneet laukata suoraan eteenpäin.” Näinhän se sirkuksen keksiminen varmasti menikin! Pölyn historia taipuu myös teollistumisen kritiikiksi ja lopulta uppoaa pölyyn, jota sataa avaruudestakin meidän päällemme tonneittain joka päivä.
Pidän Antsalon huomioista ja muotoiluista. ”Heillä on aikaa niin kuin kuparia, jostain kumman syystä kuparia, vaikka myös pronssia ja rautaa voisi olla.” Paikoin Pölyn historia on hivenen vaikeaselkoinen ja leijailee vähän sekaviin suuntiin, mutta joku riittävän kantava lanka tämän kaiken läpi sittenkin kulkee.
Tässä soi pölyn tunnussävelmä: tuuli ei ole koskaan näkymätön, se puhaltaa lävitseni sulkasatoja, hyönteisiä ja hämähäkkejä, joita huvittaa lentää kunnes sopiva historia sattuu kohdalle. En minä ole kukaan pysäyttämään niitä, se tunne, vaikka en tiedä kenen tunne se on.
