Poltetut varjot on mittava eeppinen tarina kahden perheen yhteen kietoutuvista vaiheista levottomassa ja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Kertomus kuljettaa toisen maailmansodan viimeisistä päivistä ja atomipommin pudottamisesta Nagasakiin aina Intian jakautumiseen asti. 80-luvun alun Pakistanista WTC-iskujen jälkeiseen New Yorkiin ja Afganistaniin. Kuusi vuosikymmentä, kolme sukupolvea. Se on rodut, rajat ja sukupolvet ylittävä rikas ja inhimillinen kirja rakkaudesta, sattuman oikuista ja anteeksiannosta. Toisaalta välistä pilkistää myös jonkinasteista julmuutta ja jännitystä; määrittämätöntä väkivaltaa ja pahuutta.
Henkilöt piirtyvät esiin mielenkiintoisina, osittain originelleina ja yleensä vallitsevista normeista piittaamattomina. Kerronta on muutenkin mielikuvituksellista, yllätyksellistä ja taidokasta. Erityisen mielelläni itse näen tässä kulttuurien ja ihmisten välisiä kytkentöjä, sukupolvesta, uskonnosta tai rodusta piittaamatta – pelkästään rakkaus ja inhimillisyys on tärkeää. Kirjassa pohditaan myös moraalia ja sen puutteetta tai yleensä sen olemassaoloa. Mitä se on ja onko sitä enää olemassakaan?
Perheiden väliset kytkennät ovat lähinnä uskomattomien sattumien tulosta ja tämä tapahtuu aina uudelleen ja uudelleen, eri tilanteissa ja eri vuosikymmeninä. Kuin kaikki olisi määrätty tapahtumaan juuri näin.
Poltetut varjot on myös lähihistoriaa päähenkilöiden silmin ja kokemuksin kerrottuna. Suosittelen kaikille hyvän kertomakirjallisuuden ystäville. Kirjan voi toki lukea kepeämmälläkin mielellä ja helpommalla otteella eli hyvänä sukutarinana ja ajankuvana. Laaja ja mielikuvituksellinen romaani ei jätä lukijaansa välinpitämättömäksi.