Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Alaotsikoltaan Hymyn voimaa ja sodan jälkiä.
Veri alkoi vetää kirjoittajaa taas tien päälle, polkupyörällä. Aikaisemmat pyörämatkat ovat suuntautuneet Tunisiaan ja Intiaan – nyt olisi vuorossa Kaakkois-Aasia. Rämö päätti jättää Suomen talven hetkeksi, rauhoittua pyörän selässä ja matkata hiljaa, kasata omia ajatuksiaan, miettiä projekteja ja omaa olemassaoloaan. Matkaa retkelle tuli 4 510 km ja aikaa kului vajaat kaksi kuukautta loka-joulukuussa 2009.
Matkareittinä oli Bangkok-Vietnam-Laos-Bangkok. Aikataulunsa hän laati kohtuullisen väljäksi sairastumisia tai muita odottamattomia tapahtumia ajatellen. Pyörä kulki läpi riisitasankojen, jylhien vuoristoteiden ja suurkaupunkien ylikuormitettujen sekä sekavien katujen.
Tarkemmin hän näki Angkorin muinaisen temppelialueen, josta jatkoi Mekongjoen suistoon Vietnamiin. Ho Chi Minhistä eli Saigonista puolestaan Keski-Vietnamin ylängölle ja Laosiin. Matka etenee kertojan mukana soljuvasti, vaikka välillä hiukan jotkin asiat takertelevatkin. Koirat ahdistelevat, lapset sekä kotieläimet nujuavat tien tukkeena, vatsatautikin väijyy ja välillä tulee eksyttyä sekä tehtyä turhankin pitkä kierros vieraan kielen ja kirjainten sekamelskassa.
Rämö kertoo värikkäästi myös arkisista puuhistaan; pyörän kuormaamisesta ja itse ajamisesta, ruokailuista (nuudelikeitto miehen tiellä pitää!), majapaikan löytämisestä ja muusta. Hän lisää mausteeksi sopivasti paikallishistoriaa, tunnettuja maamerkkejä, nähtävyyksiä ja tapahtumia. Muun muassa Vietnamin sodan jälkiä hän tunnusti itsekin pelkäävänsä etukäteen – eikä ehkä aivan turhaan. Jäljet eivät kuitenkaan olleet aivan odotettuja, mutta kuitenkin pelottavia, vastenmielisen vaikuttavia. Samoin Kamputseassa tuli eteen koskettavia tilanteita ja näkymiä. Sotien jälkien ahdistavuus ei kuitenkaan hyökkää päälle rajusti, perusvire maissa on positiivinen ja usko tulevaisuuteen olemassa. Lisäksi kaikkialla ihmiset ovat kannustavia, tuuppaavat vauhtia, heiluttavat, huikkailevat ja tietysti – hymyilevät.
Kirja on erinomainen matkakirjana, vaikka ei olisikaan itse lähdössä reissuun. Erityisesti, jos ei ole mahdollisuuksia tällaiseen matkaan, tämä on erilainen lukuelämys; eläviä tuokiokuvia matkan varrella tavatuista ihmisistä, eri maista, niiden kulttuurista ja erityispiirteistä. Polkupyörämatkailija voisi hyvinkin käyttää tätä myös oheisoppaana tai ainakin etukäteislukemistona, vinkkejä varmasti löytyy kaikille omatoimimatkaajille. Kun mukana on vielä muutama kartta, jokunen hyvin piirretty kuva sekä valokuvaliite, on kirja lähes täydellinen.
Yhtä ei saa matkalla unohtaa – se on hymy! Kun et osaa kieltä, olet pulassa tai kaikki vain menee jostain syystä pieleen, hymyile. Se auttaa lähes aina ja kaikki ymmärtävät sinua. Suosittelen kirjaa kaikille näistä maista kiinnostuneille, erityisesti omatoimimatkaajille ja ennenkaikkea polkupyöräilijöille; tässä on jo kokeneen kaverin ajankohtaista raportointia lähes päivittäin paikan päältä.