Matti Rämö miettii, mihin kesälomallaan tällä kertaa suuntaisi ja yllättäen kollegan vinkki saa nopeasti vipinää aikaan – kesä Islannissa ei voi olla kummempaa kuin edellinen matka Jäämeren rannoilla, eihän? Matkajärjestelyt sujuvat jo rutiinilla ja äkkiä mies on aloittamassa koko saaren kiertämistä vastapäivään.
Raportointi jatkuu entisten kirjojen tapaan eli lähes päivittäiset muistiinpanot sekä vastukset ja jännät yöpymiset maastossa tulee käytyä läpi. Yllättäen Islannin tuulet ovatkin se pahempi ongelma, samoin kesän yllättävä kylmyys. Jäätikön tulviminen keskellä kesää on myös aika erikoinen tapahtuma, kun päätiekin huuhtoutuu pois ja on kahlattava hyisten virtojen poikki polkupyörä mukana. Paljon muutakin mielenkiintoista toki tapahtuu ja ansaitsee muistiinmerkinnät.
On mukavaa, että Rämö kiinnittää paljon huomiota luonnon monimuotoisuuteen, siihen pieneenkin, jota kaikki eivät tule huomanneeksi. Sammallajien eri värit, puiden suuri arvostaminen sekä laavakenttien jylhä lumo antavat Islannin luonnosta hienon kuvan. Matkalla bongataan lintujen lisäksi myös valaita ja geysirejä sekä paljon muuta vain Islannissa tavattavia ihmeellisyyksiä. Samoin ihmisten auttavaisuus, kanssakäymisen luontevuus sekä yleinen rehellisyys ansaitsevat erityismaininnan. Kirjassa itse pidin erityisesti siitä, että Reykjavikissa viihdyttiin vain päivä-pari. Yleensä kaikki mieltävät maan vain Reykjavikiksi, Keflavikiksi – no ehkä Hekla ja Vatnajökull palaavat joidenkin mieleen.
Ehdotonta pyöräily- ja retkeilykirjojen etunenää, jota suosittelen luettavaksi myös muille Islantiin matkaajille. Mukavaa tietoa historiasta, saagoista, asutuksen syntymisestä ja pienistä kaupungeista sekä suuren laman iskemisestä löytyy tavallisen raportointitekstin joukosta todella paljon. Eli vaikka et itse pyöräilisi tai retkeilisi, suosittelisin tämän lukemista ennen matkaa.
Vinkkejä siis löytyy, jokaiselle jotakin. Rämö on jo selkeästi vakiinnuttanut tyylinsä ja asemansa matkakirjojen – etenkin pyöräilyn ja retkeilyn osalta – kirjoittajana ja näitä todellakin voi suositella kenelle tahansa. Itse olen aina toivonut pääseväni Islantiin ja ehkä vielä jonakin päivänä. Tämä kirja taas nosti himppasen matkakuumetta!