Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kevät etenee kohisten ja pyöräilykelit sen kuin paranevat! Ilokseni sain tarttua jo kolmanteen Matti Rämön matkakirjaan, kaiken kaikkiaan nyt ilmestynyt kirja on jo peräti kahdeksas. Aiemmin lukemieni kirjojen Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan ja Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin perusteella tiesin jo odottaa, että tämän miehen matkassa pääsen mukaan ainutlaatuiseen seikkailuun.
Kirjan rakenne on aiemmista Rämön matkakirjoista tuttua päiväkirjatyyliä. Jokaisen päivämäärämerkinnän yhteyteen on kirjattu reittiosuus, ajetut kilometrit ja kulutetut eurot. Matkan etenemistä on siis helppoa seurata, varsinkin kun kirjassa on myös selkeät kartat. Yksityiskohtaiset muistiinpanot kertovat selvää tarinaansa; jokainen aamu on ollut uuden seikkailun alku.
Aikaa kuluu seitsemän viikkoa, matkaa taittuu 2400 kilometriä. Karttaan piirtyy reitti Delhistä Ladakhiin. Intian kaaos – ja ne miljoona pyhiinvaeltajaa – vyöryy päälle, mutta se ei estä suomalaista miestä etenemästä. Eivätkä häntä hyydytä sään vaihtelutkaan, vaikka tasangon tainnuttavat helteet vaihtuvat Himalajan vuoristosolien kylmiin pakkasöihin. Päivän paahdetta voi hieman tasoittaa illan ja yön viileydellä, joskin pimeys ja olemattomat pientareet tuovat silloin omat haasteensa. Ohiteltava, vastaantuleva ja väisteltävä liikenne on hyvin monimuotoista, aina kuorma-autoista, polkupyöristä ja juoksijoista lehmiin ja motoristeihin.
Pelkkää pyöräilyn ylä- ja alamäkeä kirja ei todellakaan ole. Intohimoinen fillaristi kertoo tapaamistaan ihmisistä, maistelemistaan ruoista ja ehtii tutustua kävellenkin nähtävyyksiin. Ja siinä sivussa lukija imaistaan mukaan Intian historiaan. Matti Rämö omaa sellaisen kerronnantaidon, että ikään kuin ohimennen tulee käsiteltyä brittihallinnon vaikutukset ja Intian ja Pakistanin suhteetkin. Toki Intiassa on poikettava myös jooga- ja meditaatiokeskukseen – vaikkapa Rishikeshiin, kuten Beatlesit aikoinaan.
Tätä ja Matti Rämön muitakin matkakirjoja suosittelen lämpimästi niihin kausiin, kun arki käy painostavaksi ja elämä tuntuu vain valuvan ohi. Silloin on hyvä ottaa kiintopiste hieman etäämpää ja siristellä silmiään sen suuntaan, josko jokunen toteuttamaton haave siintäisi horisontissa. Itselleni yksi tärkeä pointti kirjassa on se, että Rämö lähti kuntouttamaan itseään hankalan sairauden otteesta näillä matkoillaan. Eikä sitten ihan vähään tyytynytkään!
