Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mitäänsanomaton mies saapuu asemalle. Jotain järkyttävää on ilmeisesti tapahtunut. Taksi vie hänet Kaisaniemen puistoon. Hän asettuu taloksi parakkikoppiin. Tulee talvi. Mies jäädyttää luistinrataa. Hän tutustuu pinnallisesti muutamiin laitapuolen ihmisiin. Seuraa outo luonnonmullistus, vähän romanttisia pyrintöjä ja hurja takaa-ajo.
Mikko Rimmisen toinen romaani Pölkky on äärimmäisyyksien kirja. Sen tarina on käytännössä olematon. Vähäiset tapahtumat ovat epäloogisia ja epäuskottavia. Henkilökuvaus ei etene pintaa syvemmälle. Aivan taatusti Rimminen tietää tämän koko ajan. Nyt on kyse jostain ihan muusta.
Pääosaa Pölkyssä näyttelee suomen kieli. Rimminen kirjoittaa koukeroisesti ja hitaasti. Kieli poskessa Rimminen sukeltaa yhä syvemmälle tekstinsä sokkeloihin. Rimmisen suomi on mielettömän rikasta. Sanavaraston loppuessa kehitetään uusia ilmauksia. Kirjoitusprosessi on ollut takuulla sekä raskas että hauska.
Mutta onko Pölkky lopulta hauska? Toimiiko Rimmisen lähes 400-sivuinen kirjallisuuskokeilu? Tästä on yhtä monta mielipidettä kuin lukijaakin. Itse en ole sittenkään kokonaan vakuuttunut. Kikkailu kantaa hyvin aluksi. Loppuun kahlaamisessa oli hieman tekemistä. Ei Rimminen ihan Volter Kilpi sentään ole. Parilla kirjallisuuden parissa työtä tekevällä ystävälläni kirja jäi kesken. Toiset taas kehuvat lähes parhaaksi kirjaksi ikinä. Osaan minä toki antaa tälle arvoa. Kannattaa ainakin kokeilla!
