Poliisin pimeä puoli -kirjassa eivät kummittele Jari Aarnion tai muiden vakaviin rikoksiin syyllistyneiden poliisien haamut. Ylikomisario Olavi Lempisen kirjassa kerrotaan poliisien toisilleen tekemistä jäynistä, riehakkaista matkoista kollegoiden kanssa ja muusta rennommasta poliisitoiminnasta.
Olavi Lempinen työskenteli liikkuvassa poliisissa sekä piti yllä ystävyyssuhteita Neuvostoliiton ja Viron poliisivoimien kanssa. Työssä ja matkoilla sattui kaikenlaisia kommelluksia, joista lukiessa saa nauraa ääneen. Esimerkiksi hullunrohkea teekkarikepponen sekä nauratti että kauhistutti tällaista arkaa humanistia. Räävittömän, alkoholihuuruisen toiminnan vuoksi ylilyönneiltäkään ei aina vältytty.
Poliisin pimeä puoli –kirjan huumoria kirpeyttää muutama ikävä tapahtuma. Liikenneonnettomuudessa kuolleen lapsen näkeminen vaikutti Lempiseen syvästi, ja kollegoiden murhat katkeroittivat. Kirjan edetessä Lempisen huvittunut sävy muuttuukin myrkyllisemmäksi. Hänen työtään sävyttivät ylityöt, byrokratia ja muut hankaluudet. ”Aloin yhä useampana yönä heräillä kolmen neljän välillä pelkkään vitutukseen”, Lempinen kuvaa. Onneksi vihdoin koittivat eläkepäivät.
Poliisin pimeä puoli on kuvaus erään ammattiryhmän arjesta ja juhlasta. Arki on toisinaan julmaa ja epätodellista, mutta sen vastapainona yön sankarit osaavat ottaa juhlasta kaiken irti.