Aave jätti Harry Holen ystävät ikävään asemaan. Kirjan lopussa jäi epäselväksi, onko Harry kuollut vai ei. Poliisi on onneksi kymmenes Harry Hole -kirja.
Erlend Vennesla, juuri eläkkeelle jäänyt henkirikostutkija, pyöräilee Oslon reunamilla. Taskulamppu syttyy hänen edessään, mutta Vennesla ei aavista pahaa. Olisi pitänyt. Venneslaa ei sen jälkeen näe kukaan hengissä. Entinen poliisi on kuollut, eikä missä tahansa, vaan vanhan, selvittämättömän murhan tapahtumapaikalla. Murhan, jonka tutkintaa Vennesla johti.
Seuraavaksi kuolee Bertil Nilsen. Toinen poliisi. Hänkin kuolee aikaisemman selvittämättömän murhan tapahtumapaikalla. Murhan, jota hän oli tutkimassa. Päivämääräkin on tälläkin kertaa tismalleen sama kuin edellisessä tapauksessa. Näyttää vakavasti siltä, että joku lahtaa poliiseja näiden entisillä rikospaikoilla rikosten vuosipäivänä.
Vaikka poliisimurhaaja, puhumattakaan poliisisarjamurhaajasta, saa luonnollisesti peräänsä koko poliisilaitoksen voiman, tapauksiin ei vain löydy ratkaisua. Poliisimestariksi vasta nousseen nuoren ja menestyneen Mikael Bellmanin tilanne alkaa olla tukala, kun paljon julkisuutta saava rikos ei vain selviä. Kuka osaisi ratkaista, missä tapauksessa on kyse?
Jo Nesbø on melkoinen mestari. Hän on rakentanut upean dekkarin, joka vie lukijaa kuin pässiä narussa. Juoni johdattelee lukijaa harhapoluille ja yllättää jatkuvasti kieroilla käänteillä. Tätä kirjaa on hyvin vaikea laskea käsistään, ennen kuin viimeinenkin käänne on selvinnyt. Poliisi nousee erinomaisen kirjasarjan parhaiden joukkoon vaivatta. Suosittelen ehdottomasti hyvien dekkarien ystäville.
Jos et vielä tunne Harry Holea, kannattaa kuitenkin jättää Poliisi vielä vartomaan, aloittaa Punarinnasta ja edetä järjestyksessä – ja täytyy sanoa, että olen melkein kateellinen: sen verran hyvää luettavaa sinulla on edessäsi.