Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tiina Raevaara kirjoitti viime vuonna Kaksoiskierre-nimisen tieteistrillerin, johon Polaaripyörre on suoraa jatkoa. Jatko-osaan ei kannata tarttua, mikäli aikaisempi osa ei ole vielä luettuna, sillä jatko-osa paljastaa paljon edellisistä tapahtumista.
Kaksoiskierteen tapahtumista on kulunut muutama vuosi. Tarinan päähenkilö Eerika on tyttärineen muuttanut Huippuvuorille ja ryhtynyt laboratorio-assistentiksi valtameritutkijalle. Tämä kääntää tutkimuksensa, kun sulavasta ikiroudasta löytyy tuntematon alkueliö. Eliö ei kuitenkaan ole vaaraton, vaan herättää pelottavia muutoksia altistuneissa ihmisissä. Tutkimuslaitoksen johtajan pohtiessa vaikutusmahdollisuuksiaan eliön kautta kiinnostuvat siitä väistämättä muutkin tahot.
Kun Eerikan työnantajalla alkaa loppua varat, on hän valmis käyttämään kyseenalaisia keinoja pitääkseen tutkimukset käynnissä. Samalla Eerikan on pakko etsiä itselleen lisätöitä. Onneksi sellainen löytyy lähisaaren Polar-Cryo yrityksestä, jonka tarkoituksena on jäädyttää ihmisiä tulevaisuudessa tapahtuvaa elvytystä varten.
Samaan aikaan saarelle ilmestyy toimittaja, joka kirjoittaa kirjaa Eerikan vankilassa olevasta entisestä asuinkumppanista. Ja historia on ikiroudan eliöiden ohella toinen asia, mitä Eerika ei tahtoisi käsitellä.
Saarella kuitenkin ihmisistä tuntuu paljastuvan huonoimmat puolet ja hyvin eri suunnista liikkeelle lähtevät tapahtumaketjut nitoutuvat hyvin yhteen. Kerronta on sulavaa ja juoni pysyy hyvin liikkeellä.
Kirjan vahvinta anti itselle oli Huippuvuorten pienen Longyearbyn eristyksen kuvaaminen. Muutaman tuhannen ihmisen ympäristö, joka on niin erilainen kuin se mihin olemme tottuneet, on virkistävän erilainen. Miljöö, jossa ollaan erillään muusta maailmasta, on kauhukirjallisuuden kivijalkoja, ja Raevaara käyttää sitä hyvin. Verrokkina sarjalle toimii itselle yhä Risto Isomäen Lauri Nurmi -sarja.