Keski-ikäinen nainen elämän taitekohdassa, mutta millaisessa? Suhde aviomiehen kanssa ei tunnu toimivan, kuumat aallot vaivaavat ja lapset ovat niin nuorisoa, että… Luulisi, että tässäkin on jo kestämistä, kunnes puhelin soi ja äidin naapuri soittaa hädissään.
Äiti on saanut aivoinfarktin ja tässä Heleen joutuu käymään läpi äitisuhdettaan, tutustumaan Hollannin sairaanhoitojärjestelmään, kuntoutukseen sekä erilaisiin omituisuuksiin, vakuutuksiin, hoitotahtoon ja sen pätemiseen. Hän hoitaa kaiken: kodin, päätyönsä ja sairaala-asiat sekä etsii samalla sopivaa hoitokotia äidilleen ja yrittää tehdä jotakin kuivuville genitaaleilleen.
Kirja on kronologisesti etenevä tarina, joka kertoo äidin sairaudesta ja sen vaiheista mustalla huumorilla ja ironialla höystettynä. Samalla se kertoo myös Heleenin omasta elämästä, joka ei todellakaan muutu nyt ainakaan helpommaksi. Heleen muistelee lapsuuttaan, suhdetta äitiinsä ja siskoonsa. Kun hän ei muutakaan keksi äidin aktivoimiseksi, hän alkaa lukea tälle vanhoja satuja, muun muassa Punahilkkaa. Tästä siis kirjan vetävä nimi. Kun vielä selviää, että tyttärellä on poikaystävä ja pojallakin jo seksielämää, on keski-iän kriisi ja burn out varmasti ovella.
Renate Dorrestein kirjoittaa hämäävän helposti ja ironisesti, mustaa huumoria viljellen. Kirja on helppo lukea ja siihen jää helposti koukkuun. Itse luin tämän yhdellä istumalla. Kirjassa on kuitenkin paljon asiaa ja mietittävää. Suosittelen kaikille keski-ikää lähestyville naisille sekä erityisesti aivoinfarktin kokeneiden läheisille — tämä voi avata tiettyjä ajatuskulkuja lääketieteellisten selvitysten lisäksi. Hieno kirja vakavista aiheista.