Rehellisesti – en pitänyt tästä kirjasta.
Alex on jumittunut elämässä paikalleen niin työssä, avioliitossa kuin isänä. Kun avioliitto menee karille, työpaikka menee alta ja oman pojan kanssa menee aina samalla lailla pieleen, on aika ottaa niskasta kiinni ja tehdä muutoksia.
Poikani Sam on karun kaunistelematon tarina siitä, millaista on olla autistisen lapsen vanhempi ja miten se muokkaa elämää, arkea ja ihmissuhteita. Se on myös aikuisen miehen kasvutarina; vaikka elämä tuntuu potkivan päähän, on siitä kuitenkin itse vastuussa.
Minua kirja ärsytti suunnattomasti, mutta se ei todellakaan tarkoita, että kirja olisi huono. Kirja on jokaiselle lukijalle erilainen, mutta kylmäksi se ei jätä.