Vapunpäivä. Valioliigan päätöskierroksella on mestaruus panoksena, kun Arsenal ja Chelsea kohtaavat Arsenalin upouudella stadionilla. Isä on vienyt nelivuotiaan poikansakin katsomaan peliä, kuten aina. Arsenal saa loistavan paikan, ja pallo lentää vastustamattomasti kohti Chelsean maalia. Koko fanikatsomo räjähtää.
Yli tuhat ihmistä saa surmansa 11 itsemurhapommittajan iskussa stadionille. Uhrien mukana ovat sekä isä että poika. Chris Cleaven esikoisromaani Poikani ääni alkaa äärimmäisen dramaattisesti.
Poikani äänen kertojanäänenä on perheensä menettänyt kotiäiti Lontoon East Endistä. Hän kirjoittaa pitkää kirjettä suoraan Osama bin Ladenille riipivästä menetyksestään, jotta Osama ymmärtäisi, mitä terrorismi merkitsee tavalliselle viattomalle ihmiselle. Näkökulma on hyvin maanläheinen.
Äiti etsii lohtua ympäriltään, mutta loppujen lopuksi hän on menetyksensä kanssa yksin yhä vainoharhaisemmaksi muuttuvassa Lontoossa. Muslimityöntekijät saavat potkut sairaaloista ja muista yhteiskunnan kriittisistä työpaikoista. Kaupungin ilmatila tukitaan sulkupalloin. Iltaisin ja öisin on tiukka ulkonaliikkumiskielto.
Poikani ääni on dramaattinen, surullinen ja liikuttava romaani. Se kertoo suurimmasta mahdollisesta menetyksestä ja menetyksen kanssa elämisestä — pitkästä toipumisprosessista, jossa paluuta vanhaan ei lopulta enää ole. Chris Cleaven teksti vangitsee jo ensi sivuilta, ja valittu tyylilaji, suoraan Osamalle kirjoitettu kirje, toimii erinomaisesti. Tässä on yksi syksyn kirjallisia kohokohtia, jota voi suositella ainakin sillä varauksella, että aihepiiri voi joillekin käydä liian ahdistavaksi.