Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jussi Adler-Olsen kuuluu siihen monipäiseen skandidekkaristijoukkoon, jonka teoksia olen aina lukenut kiinnostuneena ja suurella mielihyvälläkin huolimatta niiden käsittelemien rikosten kamaluudesta, eikä nyt uusin käsiini tullut teos Poika varjoista taaskaan petä odotuksia.
Mukana ovat tietenkin kaikki osasto Q:n jäsenet: nimensä mukaisesti synkkä Mørck, kamelivertauksineen touhuava apulainen Assad ja tuhdisti meikattu sihteeri Rose. Voi kuitenkin sanoa, että kirjan keskeinen henkilö Carl Mørckin lisäksi on 15-vuotias romanikerjäläinen Marco, jolla on ankeasta taustastaan huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi suuri into päästä parempaan elämään, kohti kirjatietoa ja rehellistä työtä.
Marco pakenee henkensä kaupalla setänsä Zolan tyrannimaisesti johtamasta siirtolaisklaanista kohti uutta tulevaisuutta, mutta joutuu pakonsa aikana näkemään tapahtumia, joita ei todellakaan ole tarkoitettu hänen silmilleen. Kun sitten myös Mørck kiinnostuu Marcon tiedoista Zolan kätyrien lisäksi, on edessä actionmainen tapahtumien ryöppy, johon liittyy vielä monimutkainen korruptiokuvio.
Tapahtumia, henkilöitä ja takaa-ajoja on siis riittämiin, mutta Adler-Olsen pitää tapansa mukaan taitavasti langat käsissään. Tummasävyisen rikosjuonen ohella päästään jälleen tutustumaan Mørckin omalaatuiseen yksityiselämään, jossa mukana pysyminen melkein vaatii sarjan aiempienkin osien tuntemusta, vaikka periaatteessa kirjan voi lukea itsenäisenä.
Adler-Olsenin salavihkainen ja Assadin osalta ihan näkyvä huumori tasapainottaa Marcon tarinaan liittyvää synkkyyttä ja surullisuutta. Ehkäpä kirjan korruptiotarina oli vähän liiankin monimutkainen ollakseen uskottava, mutta hyvin sekin pysyy koossa ja saa päätöksensä vasta epilogin viimeisissä virkkeissä.
Kaikella tavalla mielenkiintoinen kirja siis, ja jään edelleen odottamaan tämän sarjan uusia osia.
