Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä pikku kirja kertoo Veikko Untamo Känsäläisestä, joka Känsän Vekana tunnettiin. Eletään Vekan lapsuutta Mukulakankaalla 1950-luvulla.
Tarinan etenee arkea myötäillen, aikamatkalla sinne 1950-luvulle, jolloin oli kaikki erilaisempaa kuin nykyaikana. Silti mielenkiintoista ja voi sanoa, että kirjan myötä pääsee mukaviin nostalgiatunnelmiin.
Vekan tarina perustuu tositapahtumiin aikana, jolloin Suomessa elettiin sodan jälkeistä jälleenrakennuksen aikaa. Jotenkin se elämä oli yksinkertaisempaa, ainakin lapsen näkövinkkelistä. Rakennettiin taloja ja lapset olivat työn touhussa mukana. Jollei muuta, niin ainakin nauloja oiottiin. Väkisinkin tulee mieleen, että miten on, ei varmaan kukaan enää tänä päivänä käytä vanhoja nauloja?
Koulunkäynti oli sitä, että oli ankarat opettajat, jotka tarpeen tullen tukistivat ja pesivät suun saippualla. Karttakeppi heilui uhkaavasti. Sibelius kuoli ja Venäjä lähetti sputnikin.
Veka käy telttakokouksessa ja markkinoilla, jotka ovat tapahtumia kylällä. Hyvin kuvattu, sillä nousee muistoja heti itselläkin mieleen. Lukiessa melkein muistaa ne hajutkin.
Mervi Pakkanen on osannut hienosti kuvata ajankuvaa ja lapsen näkökulmasta se on aina niin toiveikasta ja jotenkin positiivista, sattuipa mitä tahansa. Pidin kirjasta, koska se nosti omia muistoja pinnalle. Silti voisin kuvitella, että tämän ajan nuoret voisivat lukea tätä ja saisivat mukavaa vertailupintaa nykyajalle.
