Poika 30529 on erittäin hyvin kerrottu pala historiaa. Felix Weinberg kertoo ajasta, jolloin hän oli lapsi, eli onnellisena rakastavien vanhempien kanssa. Hän kertoo siitä, miten nuo lapsuuden päivät auttoivat häntä käymään läpi sen kaiken kauheuden, mitä seurasi sen jälkeen. Hän vietti kukkeimman nuoruutensa keskitysleireillä. Hän menetti perheensä ja kotinsa, ihan kaiken.
Vanhoilla päivillään hän päätti kertoa kaiken. Kaiken mitä muisti ja siitä mitä ei muistanut, hän otti selvää. Ei voi muistaa paikkoja ja aikoja, kun on ollut niin huonossa kunnossa, että tuskin on tiennyt olevansa elossa.
Nuori Felix käytti nuoruuden kekseliäisyyttä ja elämän uskoa hyväkseen ja selvisi sillä. On uskomatonta, mihin kaikkeen ihminen taipuu.
Kerronta on mieleenpainuvaa, siinä ei ole katkeruuden häivääkään ja se tekee kirjasta niin ihanan. Kauheista asioista on kerrottu niin uskomattomalla tyylillä, että kirjaa on kaikesta huolimatta ilo lukea.
Lopussa Felix Weinberg kertoo, kuinka hän sodan päätyttyä pääsee Englantiin ja tapaa isänsä eli eräänlainen onnellinen loppu tälläkin kertomuksella.
Kirjassa on vain 179 sivua, joten sen lukee hetkessä, vaikka sitä olisi lukenut paljon kauemminkin!