Kuningas Kustaa II Aadolf on Ruotsin historian rakastetuimpia hahmoja. Hakkapeliittoja 30-vuotisessa sodassa komentanut soturikuningas on Suomessakin arvostettu kuningas.
Mirkka Lappalainen ei kuitenkaan keskity 30-vuotiseen sotaan: Vasa-laiva, Breitenfeldin voitto ja kuninkaan kaatuminen Lützenissa kuitataan yhdellä 15 sivun luvulla kirjan lopussa. Enemmän puhutaan vähemmän tunnetuista sotaretkistä Venäjällä ja Puolassa. Ne on enimmäkseen unohdettu, vaikka niillä oli Suomen historian kannalta merkittävämpi rooli kuin 30-vuotisella sodalla.
Kustaa II Aadolf teki kanslerinsa Axel Oxenstiernan kanssa köyhästä Ruotsista tehokkaan valtion, joka pystyi suoriutumaan mittavista sodista. Sehän ei ole aivan yksinkertaista: pitää olla tehokasta veronkeruuta ja väenottoa, ja se vaatii vahvaa hallintokoneistoa.
1600-luvun alussa Suomi oli sekasortoista syrjäseutua, jonka 1590-luvun sisällissota oli lähes irrottanut Ruotsista. Kuninkaan valta oli suhteellinen käsite: kun kuningas oli paikalla, valta oli konkreettisesti kuninkaan käsissä, mutta heti kun kuningas ratsasti pois paikalta, valtaa pitivät paikalliset, kruunusta kovin itsenäiset mahtimiehet. Heitä saattoi hätyytellä kuninkaallisilla mahtikäskyillä Tukholmasta käsin, mutta ei se mitään auttanut.
Kustaa II Aadolf ja Axel Oxenstierna loivat Ruotsista aikansa mittapuulla modernin valtion, jossa kuninkaan valta toimi myös silloin, kun kuningas ei ollut läsnä sitä käyttämässä. Veronkeruuta tehostettiin, oikeuslaitosta rakennettiin ja itsenäisten, paikallisten mahtimiesten valtaa suitsittiin.
Suomeenkin saatiin laillisuus ja yhteiskuntavalta – Kustaa II Aadolf loi Suomeen ja Ruotsiin hyvin toimivan pohjoismaisen oikeusvaltion perusteet. Oikeuslaitos on monin tavoin Kustaa II Aadolfin ajalta peräisin ja monet Pohjanlahden rannikon kaupungit saavat kiittää olemassaolostaan hallintoa kehittänyttä soturikuningasta.
Pohjolan leijona on perinpohjaisesti tutkittu ja lähteisiin perustuva, mutta silti helppolukuinen ja mielenkiintoinen kuvaus Ruotsin historian legendaarisimmasta kuninkaasta ja 1600-luvun elämästä suomalaisesta näkökulmasta. Ei ihme, että teos palkittiin vuonna 2014 Tieto-Finlandialla.