Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tätä kirjaa odotin, sillä olen aikaisemmin lukenut Sisko Koskiniemen edelliset kirjat Kääntöpuolella lapsuus ja Ihan tavallinen perhe. Molemmissa liikutaan poliisimaailmassa ja kuvataan tapauksia poliisilaitoksen sosiaalityöntekijän vinkkelistä. Karua ja rajua, mutta todellisia tapahtumia.
Pohjoisen poliisi kertoo on kirja, joka kertoo rovaniemeläisen poliisin Martti Karjulan pitkästä työurasta. Koskiniemi on vain kirjannut kaiken sen ylös, mitä Karjula on kertonut ja koko kirja on ihan huippu. Ensimmäinen kappale on Koskiniemen alustus siitä, miten hän tähän päätyi ja miten kirjan kirjoitti.
Martti Karjula syntyi poliisin perheeseen ja hänelle oli aika lailla selvää, että hänestäkin tulee poliisi. Rikokset ja kaikki poliisin työhön viittaava oli hänelle lapsesta asti arkea. Silti voisin väittää, että hän oli kutsumusammatissa (moni poliisi ei ole).
Kirja etenee kronologisesti aina siitä kun Martti kouluttautui poliisiksi, oli SUPO:n palveluksessa, vahti arvovieraita, muun muassa Tanskan kuningattaren vierailua. Sitten hän oli keskusrikospoliisissa ja lopulta päätyi Rovaniemelle.
Juttuja on, niin erilaisia, kuten niitä rikollisiakin. Joihinkin Martti loi sellaisen suhteen, koska ihan vilpittömästi halusi auttaa, että pitää yhteyttä edelleen. Ne tapaukset tästä kirjasta jäävätkin parhaiten mieleen. Olla ihminen toiselle.
On perheväkivaltaa, murhia, rahanpesua ja jos vaikka mitä. Oma lukunsa on huumehässäköille, joita on piisannut ihan liikaakin, vaikka sitä olisi ajatellut, ettei silloin huumeet olisi vielä niin pohjoiseen päässeet.
Entäs sitten se sopupelihomma Rovaniemen jalkapallohuijaus, mikä oli ihan kansainvälinen uutinen.
Kaikki on kerrottu niin vetävästi ja niin, että Martti Karjula pääsee itse ääneen. Lopussa vielä sekin, että hän on poliisi tilanteessa kuin tilanteessa, jopa vapaalla ja oma lapsi mukana, kun vaan päättää toimia, koska on tilanne päällä.
Tämä on erittäin hyvä true crime -teos, jota ei henno laskea millään käsistään ja kun se loppuu, niin olisi kyllä lukenut toisen mokoman lisää.
