Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjoneuleet ovat muotia, se on tullut todettua jo moneen kertaan. On nähty erinäisiä kirjoneuleisia sukkia ja lapasia, norjalaisia kuvioita ja valtavasti islantilaisneuleita. Nyt Katinka Sarjanoja ja Meri Mort tuovat kirjassaan oman panoksensa: kauniiden neulemallien ohessa on reipas määrä mystiikkaa. Kirjoittajat nimittäin ajattelevat, että käsillä tehdyssä työssä on oma taikansa: käsityö muuttuu luomistyöksi, kun siihen käytetään aikaa ja vaivaa. Kirjan ”neuleohjeisiin liittyy loitsuja, joiden tarkoitus on nostattaa voimaa lukijassa ja tekijässä ja välittää sitä neuleen kantajalle.” Mikäpä siinä. Olen joskus lukenut, että muinoin naiset neuloivat hiuksiaan mukaan työhön, joka oli tarkoitettu rakastetulle: näin neuloja oli aina rakkaan mukana. (Tosin hiuksia on joskus käytetty myös sukan kantapäässä vahvikkeena, mutta se lienee tässä kohtaa turhan arkipäiväinen asia.)
Mystiikan ja magian lisäksi kirjassa on pyritty eettisyyteen ja ekologisuuteen. Langat ovat usein pienten suomalaisten kehräämöjen tuotteita, ja isommilta valmistajilta, kuten Novitalta ja Viking Garnilta, on valittu ilman akryylia tai polyamidia olevat tuotteet – siis muovittomat, kuten Sarjanoja asian päättäväisesti ilmaisee. Vahvikkeita kaipaavien ohjeiden langat sisältävät sitten selluloosasta valmistettua tenceliä; tällaisia ovat tutuista Novitan langoista 7 Veljestä Nature ja Novita Woolly Wood sekä pienemmän valmistajan Vuonuen langat Usko ja Pentti.
Sen verran mitä olen tenceliä sisältävää lankaa kokeillut, se tekee kosketuksen kyllä paljon pehmeämmäksi ja ikään kuin luonnollisemmaksi, mutta kulutuksenkestosta en vielä tiedä.
Entä sitten itse ohjeet? Mukana on esimerkiksi kaksi puseroa, joitakin keeppimäisen lyhyitä ponchoja sekä monia sukkia ja lapasia. Värit kyllä viehättävät silmää, samoin useimmat kuviot. Kokoja ei ole kovin paljon, mutta toisaalta puseroiden mallit näyttävät silmämääräisesti arvioiden aika väljiltä. Naisten sukkien koko on yleensä se neuleohjeista tuttu 38/39. Yleisiä teknisiä ohjeita ei juurikaan ole, joten neulojan oletetaan tuntevan perusasiat, ja se onkin tarpeellista, sillä mallit saattavat olla aika monimutkaisen tuntuisia.
Koska myytit, loitsut ja magia eivät varsinaisesti ole ominta aluettani, on ohjeiden mukaan liitetyistä kalevalamittaisista runoista vaikea sanoa juuri mitään. Kirjan kirjoittajat liittävät ne suomalais-karjalaiseen runonlaulukulttuuriin, joka on eräänlaista meditaatiota tai haltioitumista. Toki esipuheessa muistutetaan, että ”kirjan loitsut ja tarinat ovat tekijöiden luomuksia”, ja ”sinä olet vapaa muokkaamaan niitä itsesi näköiseksi niin, että neuleiden taikuus on osa sinua yhtä vahvasti kuin tekijä on aina osa omaa luomistyötään.”
Oli miten oli, monet kirjan malleista alkoivat lukiessani kuitenkin kutsua neulomaan ihan tavallisessakin mielessä.
