Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Malin Falchin Pohjantuli-sarjan ensimmäinen osa osoittautui oikein positiiviseksi yllätykseksi. Nuori Sonja päätyi salaperäisen Esperin kuljettamana maailmaan, jota kansoittavat peikot, viikingit ja merihirviöt. Toisessa osassa päästään tarkemmin tutustumaan tähän vieraaseen maailmaan, ja mukaan tulee myös pari mielenkiintoista uutta hahmoa. Viikinkien kylään saapuu nimittäin mystinen ennustaja Varis, joka tarjoutuu antamaan Jaarille apuaan – seikka, joka tulee epäilemättä vaarantamaan Esperin hengen. Mutta kuka Varis oikeastaan on, ja miksi hän haluaa auttaa viikinkejä? Entä mikä tarina liittyy hänen pieneen apuriinsa Lottaan? Ikään kuin Sonjalla ei olisi tarpeeksi murehdittavaa, Henrik-setä on vieläpä seurannut häntä tähän uuteen maailmaan, ja tietysti joutunut ongelmiin oikeastaan välittömästi.
Aika paljon siis kerkeää tässä toisessa osassa tapahtua ja juonellisesti tarina ottaakin aimo harppauksen eteenpäin. Falchin kerronta on edelleen loistavaa ja Viikingit ja Varis tuntuukin varsin jännittävältä koko kestonsa ajan. Sanoisin siis, että näin kokonaisuutena tämä toinen osa on paitsi onnistunut, niin myös parempi kuin ensimmäinen osa, jossa vasta aseteltiin juonielementtejä lähtökuoppiinsa.
On kuitenkin yksi osa-alue, jossa Viikingit ja Varis ei aivan samalla tavalla loista. Ensimmäinen osa oli visuaalisesti aivan huikea, ja jaksoinkin hehkuttaa Falchin taituruutta kyllästymiseen asti. Selkeästi tämä toinen osa on kuitenkin valmistunut nopeammassa tahdissa, sillä väritys ja taustat ovat yksinkertaisempia ja myös kuvakerronta on mielestäni vähemmän kunnianhimoista kuin ensimmäisessä osassa. Sinänsä tämä on täysin ymmärrettävää. Sarjakuvasarjassa riittää vielä piirrettävää ja jos urakasta haluaa suoriutua jossain järjellisessä ajassa, on vain ja ainoastaan järkevää luopua liiallisesta viilauksesta. Sarjakuva ei onneksi erityisemmin kärsi siitä, että toteutus on yksinkertaisempaa, lukuunottamatta erästä dramaattista kohtausta sarjakuvan loppupuolella, joka on mielestäni kuvakerronnallisesti yllättävän tylsästi toteutettu.
Kuten sanottu, juonellisesti sarjakuva kuitenkin parantaa tahtia joten ihan mielelläni odotan Pohjantulelle jatkoa. Mikäli fantasiaseikkailut vetoavat Pohjantuli on ehdottomasti tutustumisen arvoinen sarja.
