Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pohjantuli on yksi syksyn positiivisia yllätyksiä. Nuorille suunnatun sarjakuvan komea kansi lupaa tietysti hyvää, mutta silti Malin Falchin visuaalinen taituruus hätkähdyttää. Sarjakuvaa selaillessa voisi kuvitella seuraavansa pikemminkin animaatioelokuvaa. Kyse ei ole vain piirustustyylistä vaan väritystekniikasta ja siitä miten taitavasti Falch käyttää sarjakuvassaan hyödykseen valoa. Elokuvallisuutta korostaa myös ajoittainen syvyysterävyydellä kikkaileminen, ikään kuin lopputulos todellakin olisi elokuvasta peräisin.
Tällainen on siis ensivaikutelma, mutta suuri kysymys on tietysti pääseekö sarjakuvan juoni samalle tasolle. Tarinan päähenkilö on Sonja, norjalainen tyttö joka yllättävän kohtaamisen kautta tulee vedetyksi rinnakkaiseen maailmaan. Tämän rinnakkaisen maailman salat eivät sen kummemmin avaudu vielä tämän ensimmäisen osan aikana. Selvää kuitenkin on, että tätä puhuvien eläinten ja peikkojen kansoittamaa maailmaa uhkaa ihmiset, tässä tapauksessa siis itse viikingit. Myös Sonjan läsnäolo aiheuttaa joissain metsän olennoissa ikäviä tunteita, onhan hän myös ihminen. Sonjan uusi salaperäinen ystävä Esper on kuitenkin vakuuttunut tytön hyväntahtoisuudesta, joten tulevaisuus näyttää minkälaisiin sankaritekoihin ystävykset loputa joutuvatkaan.
Tämä ensimmäinen osa kerkeää siten vain pedata tarinan alkuasetelman kohdalleen, ja suurempaa tarinankaarta voi tässä vaiheessa vain arvailla. Tässä on kuitenkin lupaavat ainekset kasassa. Alkuasetelma itsessään ei ole vielä erityisen omaperäinen, mutta sarjakuva on hyvä sekoitus toisaalta herttaista fantasiaa, ja myös aitoa uhkaa, joten mistään ihan pikkulasten sarjakuvasta ei kuitenkaan ole kyse. Itse yllätyin miten paljon tästä lopulta pidinkään. Falchin luoma norjalainen fantasiamaailma vaikuttaa mielenkiintoiselta ja taitavasti rytmitettyyn tarinaan uppoaa mukaan nopeasti. Toivoa siis sopii, että jatkoa on luvassa pian.
